tästä se alkaa

Noniin. Jotkut ihmiset ovat jopa kaipailleet 2000-luvun alkupuolella suhteellisen sekavina aikoina irc-galleriaan väsäämiäni blogeja. Suuren kannustuksen,adressien ja jopa uhkailujen sisuunnuttamana olen päättänyt kaivaa maagisen blogikynäni jälleen esiin ja alkaa kirjoittamaan niin tuttujen,tuntemattomien ja jopa omaa elämääni käsittäviä blogeja. Blogien tarkoituksena ei ole saavuttaa mitään tuksun tai seppo rädyn blogien aikaansaamaa yleisöpalautevyöryä, vaan ihan sekalaiseen viihdekäyttöön. Mua ei oikeestaan kiinnosta vittuakaan kuka tätä lukee. Olen vain huomannut, että opiskelu ammattikorkeakoulussa tuottaa niin paljon vapaa-ajan ongelmia, että mikäs sen mukavempaa kun kirjoittaa.

Menneet kuukaudet:

Niin siinä sitten vaan kävi, että toukokuussa lävähti urheiluhierojan paperit kouraan ja oli ammatti takataskussa. Mitäs hyötyä siitä nyt sitten on? Tulevaisuuden näkymistä kun ei ollut ainakaan mitään käryä niin ainakin se, että työttömäksi jäädessään saisi varmasti jotain työttömyyskorvauksia kun on ammatti <3 Intin jälkeen kun joutu ihan työkkäristä saakka hakemaan elämänsyrjää niin ei paljon lukion oppimäärän suorittaneelle rahaa herunut ja työkokemustakin piti olla vähintään 10kk että sais työttömyyspäivärahaa, niin meikäläisellä oli työkokemusta 9kuukautta ja 20päivää. Ei markan markkaa.

no enivei. Kesä oli kyllä mielenkiintoista aikaa. Toukokuussa kun vielä hiero asiakkaita kuortaneella ja kesäkuussa oli kädet täynnä kuollutta lihaa, kun olin koko kesän atrian logistiikassa töissä 3vuorossa.Muutos oli käsinkosketeltavissa.
Kesäkuun alussa muutin Seinäjoelle, josta tunsin about 3 ihmistä. jos päivässä on 24tuntia, joista 8 on töissä, 8h nukkuu, 2tuntia käy salilla ja 6tuntia on facebookissa, niin voidaan todeta että maugasta on. Viikonloput oli sitten erikseen, mutta senkin aina ties kun pakkas adidaksen retkirepun täynnä iloista mieltä ja parit boxerit ja matkalla vilppulaan soitti pojille, että mitäs keksitään. Ties sitä aina matkalla virtain alkosta hakee sen mäyriksen ja minttuherkun.Muutenkin elämä seinäjoella tuntui kyllä niin kusiselta ainakin lukuisten tapahtumien kautta, jotka vain lujittivat uskoa siitä, että ehkei se ollut aivan meikäläisen paikka. Voinkin tässä listata jokusen tapahtuman.

1) Tapaus uimahalli: Seinäjoella on mahtava uimahalli, jossa on kuntosalitkin samassa mestassa. Kerran otin kertamaksulla salikerran ja uimisen päälle. No olin siinä reenini reeninyt ja menin alakertaan suihkuun, josta oli tarkoitus mennä uimaan. Olin siinä miesten puolella normaalisti pesemässä itseäni suihkussa, kun joku mun ikänen siivoojanainen sieltä kävelee vastaan. Meikäläinen siinä kello paljaana ja hän vain katsoo silmiin, kelloon,silmiin ja jatkaa matkaa.MITÄ IHMETTÄ? on siinä ammatinvalinta ollut varmasti perusteltua. jokatapauksessa lähdin oitis meneen koko paikasta ja totesin mielessäni, että tämä siivooja oli se, kuka tappiolle jäi. minulla ei ollut kuin voitettavaa.

2)Tapaus parkkipaikka: Olin suorittamassa kesäkuussa erään paikallisen automarketin myymälässä ostoksiani ja tulin kaupasta ulos. kaivoin siinä audin avaimia kun huomasin, että eräs vähemmistöön kuuluva kansalainen juuri kokeilee olenko muistanut lukita autoni ovet. kysyin häneltä "mitäs meinasit sieltä viedä" johon hän vastasi tylyn kylmästi "EN MITÄÄN" ja jatkoi matkaansa.

3)Tapaus pyöräretki: Ostin seinäjoelle muutettuani todella massiivisen ja miehisyyttä korostavan tähtipyörän. Olin eräänä kauniina kesäpäivänä pyöräilemässä, kun huomasin asfatilla kännykän. Pysähdyin ja kurotin sitä nostamaan niin samalla siima kiristyi ja puhelin alkoi liukua kohti ojaa, jonka takana ison männyn suojassa 2kappaletta noin 10v poikaa nauraa ja osottaa mua sormella.En olekaan hetkeen ollut niin punainen.

4) Tapaus kuntosalikortti: Olin ensikertaa ostamassa itselleni kuntosalikorttia paikalliselle kuntosalille, kun minua palveli käytökseltään hieman jorma uotista muistuttava herrasmies. Hän kysyi olenko jo täyttänyt 18vuotta, johon vastasin, että "juuri täytin 22" Siihen tämä vastasi "SIIS VITTU SÄ OOT HYVIN SÄILYNY" ja katsoi mua päästä varpaisiin. Ei hyvänen aika...
Tapauksia on kyllä monia muitakin, mutta kerroin loput vaikka santa fe:ssä.

Tuli muuten tosiaan tosta lukiosta tulikin mieleen kun jäi aikanaan se valkolakkikin saamatta kun jäi se enkku pisteestä vajaa A. Siihen päälle vielä kun kompensaatiopisteet jäi 1pisteen päähän niin ei kai toi lukio ollu ihan meikäläisen paikka. Ei oikeen lottonumerot osunu. Silloin saattoi jopa tuntua siltä, että se leidi fortuna ei pelkästään kääntänyt selkäänsä, vaan näytti ihan persettään.

Syksyn jo hiipiessä esiin alko kuitenkin melkonen tapahtumasarja. Hain puolivaloilla ammattikorkeakoulun jälkihaussa tekniikan ja liikenteenalalle seinäjoelle,kotkaan ja vaasaan. Erilaisten vääntöjen ja kääntöjen kautta päädyin vaasaan ja mikäs sen juhlavampaa kun se, että Vilppulalaisen vapaa-ottelun tulevaisuuden lupaus Peke pääs samalle luokalle. Itse sain tietää torstaina ja peke perjantaina, että koulu alkaa maanantaina.

Ensimmäinen viikko asuttiin Maken luona tilavassa, mutta sitäkin hienommassa 30neliön yksiössä. Siinä kun 10neliöö mieheen asuttiin, niin ei se aivan pelkkää ruusuillatanssimista ollu, koska se oli myös juhlaa.
Kyseisen viikon lopussa saatiinkin sitten vihdoin kolmio pahamaineisesta verkkokadun ghetosta. Verkkokatuhan on todella siisti mesta asua. Viimeviikolla Poliisit oli pihassa vain noin viikon jokatoisena päivänä. Eilen tullessani kotiin joku maastohousuihin ja lenkkareihin sonnustautunut herrasmies kusi meidän alaoveen. Hän sanoi minulle "juoppo mikä juoppo, mutta minä kusen" vastasin vain että "anna mennä" ja jatkoin kusivirran yläpuolelta matkaani kuivemmille vesille.

Meneillä oleva viikko lupaakin todellista opiskelijan kulta-aikaa, kun keskiviikkona olis Vaasa by night ja torstaina Ast in-risteily. Jälkimmäisestä onkin luvassa todellinen shokki, sillä osallistujalistojen perusteella (ja kuten tekniikan&liikenteen alasta voi jotain päätelläkkin) niin miesvoittoisella porukalla mennään. Siihen kun lisää vielä Ruotsinlaivan, niin huhhuh.. Tavoitteena on pysyä neitsyenä ja vähän kattella ettei toi peke kauheesti kohella noiden keppiensä kanssa.

Tulevat kuukaudet:
Kone-ja tuotantotekniikan opinnot on siis saatu hyvin käyntiin ja elämä vaasassa muutenkin tuntuu mukavalta. Ensimmäisenä päivänä meille näytettiin kalvolta erilaisia tilastoja vaasasta, niin silmiinpistävää oli se, että 1/5 ihmisistä ovat korkeakouluopiskelijoita. Lisäksi 25% ihmisistä puhuvat Ruotsia. Siinä on pari kertaa Vilppulan veijarit ollu ihmeissään, kun toisen kotimaisen kielemme kanssa on jouduttu tekemisiin. No kaikkeen tottuu, paitsi jääpuikkoon perseessä.
Tulevat 6viikkoa lupaa myös kovia aikoja, sillä koska kämppiksellä on kepit, niin se vaatii myös minulta suuria uhrauksia. Otetaan huomioon, että peke ei tällähetkellä juuri muuhun pysty kun pukemaan boxerit, pesemään hampaat ja käymään facebookissa. Kaiken muun hoidan minä. Vaikka peke onkin vapaaottelumiehiä ja itse vain väsynyt ex-kiekkoilija, niin etu on minulla, sillä yhdellä jalalla mies ei kykene puolustamaan itseään. Aionkin laatia taloon järjestysssäännöt, joiden perusteella se tiskaa,siivoaa ja pyykkää, kumpi häviää joka ilta järjestettävät karhukävelyt ja korkeushyppykisat. On muuten tosi sekin, ettei nämä nykyajan opintotuet kyllä riitä mihinkään. Onneksi on sentään veikkaus.fi ja se, että siellä työskentelevät ihmiset osaavat lyödä tuollaisia kertoimia pitkäänvetoon.

Sellaista. Tajusin juuri kirjoittaessani, että tämähän on varsin hyvä syy ostaa pullo punaviiniä. Silloin tekstiä varmaan tulee suuremmalla tunteella ja levottomuudella. Ensikerralla saatan ehkä ottaa jo kantaa johonkin yhteiskuntapoliittiseen aiheeseen, tai vastaavaan. Jokatapauksessa sen lupaan etten ainakaan itsestäni kerro näin paljoa.