Kauniita unia, oman tulpan kuvia.

Viimeiset kuukaudet ovat olleet hurjan kiireisiä aikoja. Olen toiminut jääkiekkojoukkue Koillis-Pirkan Kiekon mediavastaavana.Ja toimin edelleenkin. En siis ole saanut potkuja.  Pääasiallinen toimeni on hoitaa joukkueen facebook-sivua. Äärettömän hienoa hommaa. Kirjoittaessani saan hypätä kenen tahansa pelaajan korkokenkiin. Joukkue on täynnä 16-35vuotiaita miehiä. Mikään ei inspiroi minua kirjoittajana niin paljoa kuin tuohon kategoriaan kuuluvien jääkiekkoilijoiden elämästä raportoiminen.
Nyt kuitenkin mediavastaavan hommat ovat vieneet niin paljon aikaani, että tästä syystä tämä oma pikku blogini on jäätynyt täysin. Nyt on kuitenkin aika herättää tämäkin blogi talviunilta.





Siis mistä? Aivan. Talviunilta.

Karhuthan nukkuvat talviunta. Vilppulan maalaiskunnissa (Huhtijärvellä tai Pohjaslahdella) asustaville ihmisille karhujen talviunet merkitsevät sitä, että pelloilla ja pihoissa on vähemmän vierailijoita tiettyyn vuoden aikaan. Talvisin karhualueilla asuvat ihmiset ehkä uskaltavat päästää lapsensa hiekkalaatikolle ilman haulikkoa. Lisäksi heidän kotieläimensä saavat juosta pihassa vapaana.

Mutta niin. Ne talviunet. Karhuillehan muodostuu talviunien aikaan peräsuoleen "tulppa", joka suojaa karhun turkkia, pitää karhun lämpimänä yms.
Minusta tuo kyseinen tulppa on ehkä eläinkunnan hauskin ja hienoin asia. Tuo tulppahan on periaatteessa ihan luonnollinen asia, mutta toisaalta se kuulostaa täysin jonkun huumoriveikon keksinnöltä.

 Karhuahan pidetään metsän herrana, pelottavana eläimenä, kaikkein isoimpana ja vahvimpana eläimenä. Ainakin täällä Suomessa. Toisaalta karhu on myös lempeä "nalle", joka on monessa sadussa ystävällinen hahmo.

Esikoululaiset ja ala-asteelaiset piirtävät mielellään karhujen kuvia. Mutta yksi asia piirrustuksista unohtuu. Juuri se kaiken ydin. Se tulppa. Olisiko äärettömän hienoa jos joku Vilma 7v piirtäisi karhun kuvan. Sitten se eskariopettaja kysyis että "Mikäs tuo tuossa maassa on"
-" No se on se karhun peräsuolessa talven ollut tulppa. Se on just tippunut. Etkö sää näe?"

Käsittääkseni karhut heräävät talviunilta juuri silloin kun tuo kyseinen tulppa irtoaa. Mutta minkähänlainen tuo tunne on itse karhulle kun se tulppa lähtee irti ja karhu herää talviunilta?

Tunne on varmasti aivan käsittämätön. Ajatteleekohan karhu että "OOOO JES!! SE ON SIINÄ! SE ON SIINÄ! TULPPA IRTI, TULPPA IRTI!!!!!!!!!"
Sitten sellainen kevyt katse siihen karhunkolon lattialle ja varmistus. Kyllä! Irti on!

Viime kesänä näin karhun livenä noin 10metrin päästä. Nojoo. Se oli Ähtärin eläinpuistossa. Mutta silti. Eläinpuistossakin oli nähtävillä kaikkea hyvin mielenkiintoisia eläimiin liittyviä juttuja. Yksi oli kuitenkin poissa. Juuri se tulppa! Olis hieno jos semmonen tulppa olis siellä jossain lasivitriinissä.

Joskus ala-asteaikoina olimme luokkaretkellä korkeasaaressa. Jotain kertoo sekin, että ainut muistikuva tuolta reissulta on sellainen laite missä sai painaa nappia. Sitten napinpainalluksen jälkeen sellaisesta pienestä kolosta tuli supikoiran hajua. Edelleen mietin miksi muistan vain tämän asian? Haju oli ihan käsittätämättömän hirveä. Haju on käytännössä sama kun avaa kaupasta ostetun lihapullapaketin ja haistaa sitä heti.
Näin jälkeenpäin ajateltuna tulevana insinöörinä olen miettinyt hieman tuon laitteen toimivuutta. Voisiko olla niin, että siellä laitteen sisällä on joku kesätyöntekijä päivystämässä. Sitten kun joku painaa sitä nappia niin kesätyöntekijä avaa saarioisten lihapullapaketin ja haju kantautuu innokkaan turistin nenään.
Varmasti mahtava merkintä nuoren miehen ansioluettelossa.
"Olin korkeasaaren supikoirahajukoneessa kaks kesää duunissa." Nojoo. Se siitä.

Itselläni on ollut jo pitkään unelmana nukkua joskus talviunet. Olen nyt 24vuotias, mutta vielä en ole sitä unelmaani toteuttanut. Tähän mennessä talviuniani on häirinnyt rakas harrastukseni jääkiekko, jota lähes poikkeuksetta pelataan juuri talvisin. Talviunet antaisivat varmasti paljon puhtia tulevaan kevääseen, kesään ja syksyyn.
Toisaalta talviunet laittaisivat pakan ihan sekaisin. Eihän sitä tietäisi maailman menosta yhtään mitään. Kaikki muhkeat juorut, urheilutulokset, ihmisten tekemiset ja kaikki jäisi ihan pimentoon. Olisin ihan outsideri koko äijä.

Tiedän, että nyt varmasti moni miettii että "miksihän toi Jäppi nyt yhtäkkiä haluais jotkut talviunet nukkua? Sen tulpanko takia? Olis nyt tyytyväinen nykyiseen elämäänsä. Eikö se Jäppi käsitä että tälläkin hetkellä joku ihminen joutuu vakavaan auto-onnettomuuteen ja joutuu koomaan ja sitten se joutuu ehkä nukkumaan ne talviunet. Samalla jotkut ihmiset menee bb-taloon ja nekin joutuu talviunien seurausten mukaisesti ihan outsideriks kaikista maailman menoista." Totta sekin.

Jos minä nukkuisin talviunet, niin miten se käytännössä toimisi? Menisinkö joskus lokakuussa kaivamaan johonkin metsään kolon, missä sitten nukkuisin kevääseen saakka. Lopulta joskus maaliskuussa joku dementoitunut sienestäjä tulee herätteleen minua?
Vai ilmottaisinko tyttöystävälleni syksyllä että "Nyt se alkaa". Sitten nukkuisin tuossa sohvalla kevääseen saakka? Jouluna Elisa koristelisi minut joulukoristeilla. Uutenavuotena täällä Elisan kaverit juhlisi meillä  vuodenvaihdetta. Minä vain nukkuisin tuossa sohvalla. En tiedä. Nämä on niitä asioita, jotka ehkä selviää vain kokeilemalla.

Toisille ihmisille unelmia ja tavoitteita on esim. hyvä työpaikka, terveys, rakkaus, menestyminen urheilussa, lottovoitto, etelänmatka, tai eläminen 100vuotiaaksi.

Sitten on se pieni osa ihmisiä, jotka haluaisivat nukkua talviunet.

Onnellisuus on sitä kun ei vituta kokoaikaa.

Monella ihmisellä on vielä tälläkin hetkellä olo kuin sillä kuuluisalla onkimadolla. Olen saanut epäonnekseni huomata viimepäivien aikoina kuinka pahavointisia ihmisiä minun lähelläni on.
Kaikki varmasti arvaavat mistä on kyse.
Tietenkin juhannuksen jälkeisestä masennuksesta. Facebookin etusivu täyttyy alvariinsa synkistä kirjoituksista:



"-Paluu vitun arkeen. Ihan hirveitä liskoja!!!!"
"-Millonhan tämä olo normalisoituu"
"-Jalat täynnä hyttysen puremia, rahapussi hukassa ja alapäätä kirvelee. Tämä viikko on varmasti yhtä maanantaita "

Kortin toisella puolella sen sijaan ovat ne, jotka kirjoittavat seuraavia asioita:

"-Mahtavin festari ikinä!!!! Kiitokset kaikille mukanaolleille!!! :)))) "
"-OLI IHAN YLI-KIVAA!!! ENSVUONNA MENNÄÄN KALAJOEN JUHANNUKSEEN JO TOUKOKUUSSA!!! :)))
"-Meidän leiri oli se parhain ;) parasta!! <3"

Jos olisin psykologi niin sanoisin, että tämä jälkimmäinen puolisko on loppupeleissä se tyytymättömämpi puolisko. He ehkä yrittävät peitellä epäonnistumistaan, rumia yhdenyönsuhteitaan, heikkoja muistikuviaan, tai yleistä vittuuntumistaan kavereihinsa. Parhaiten sen 3päivää kestäneen norsunvittunaamansa saa pyyhittyä kavereidensa mielestä kirjoittelemalla sunnuntaina tuollainen kiitosviesti facebookkiin ja linkata vielä perään vaikka joku cheekin biisi. Toimii!
No koska en ole psykologi, niin ei muakaan kiinnosta.

Kappas, Jäppi 1 - Jäpin facebook-kaverit 0. !

Osalla nuorisosta on nyt allaan kesäkuulta valmistujaisjuhlia,Jäpin synttärit, provinssi ja juhannus. Kuulostaako tutulta?  Siinä niitä ryyppypäiviä on tullut yli 10, joten helposti voi päätellä että olet ollut kesäkuun aikana lähes yhtä monta päivää kännissä, kuin selvinpäin. Aika mahtava saldo ajatellen että sitä kai tulee käytyä myös kesätöissä.

Juomisesta tietenkin seuraa aina krapula.

Toisille ihmisille krapula on vain huonoa oloa.
Toisille se on levoton päivä, jolloin päivä sujuu pääasiassa nauraessa. Toisille taas krapula tuo sellaisen angstimasennuksen ettei pahemmasta väliä.

Jos olisin filosofi niin pohtisin varmasti, että jos joku on ns. syntymähumalassa, niin voiko joku olla syntymäkrapulassa? Esimerkiksi sellaiset ihmiset jotka ovat aina masentuneita, vittuuntuneita,tai muuten vain hyvin raskaita itselleen ja muille.
Vai onko niin että jälkimmäiset ihmiset kärsivätkin itse synnytyksen jälkeisestä masennuksesta? Ikäänkuin äidin sijaiskärsijänä?
No koska en ole filosofi, niin ei muakaan kiinnosta.

Itselläni on tällähetkellä varsin tavallinen olo. Tai niin tavallinen kuin tavallisena tiistaisena aamupäivänä voi olla. Takana on aamuherätys, aamureeni, aamupala, aamu-tv, salkkareiden Aamu...Edessä on iltavuoro, iltapala, iltamat, iltarukous ja iltapäivä.

Ulkona sataa ja väkisinkin vituttaa. Mutta minulla ei ole mitään krapulaa, ei mitään masentuneisuutta, ei stressiä mistään, eikä mitään. Mutta sään ohella minua kuitenkin vituttaa. Mutta mikä?

No tietenkin noi #¤&#&#H*VETIN!! ostetaan/myydään/vaihdetaan/annetaan/otetaan-KIRNUVESI.

Minä luulin että tämän maan viisain kauppamies on Vesa Keskinen. Mutta vielä viisaampi taitaa olla se, kuka keksi ensimmäisenä lyödä facebookkiin kirpputorit pystyyn.

Jos sosiaalinen media oli ennen sitä, että saan tiedon mitä ystäväni tekevät, minne menevät tai miltä kauempana asuvan kaverini kotieläimet näyttävät omenapuussa istuessaan.

Että mitä? Nykyään sosiaalinen media on sitä, että minkälaisia rintaliivejä, lastensa rattaita, nylon beatin c-kasetteja tai mummansa perintösormuksia he kauppaavat ventovieraille ihmisille facebookissa.

Ymmärrän toki jos ihmiset saavat noin ilmaista mainostilaa myydessään esimerkiksi autoa, taloa, venettä, moottoripyörää tai muuta ns. suurta. Mutta sitten kun siellä marsun välkkyvä kaulapanta vaihtaa omistajaa niin samalla vaihtaa myös kotiosoitteet / puhelinnumerot / muut tiedot omistajaa. Tuleeko monellekkaan tessulle mieleen, että myydessään oman isänsä-ikäiselle miehelle omat legginssinsä 2€:llä, niin se kaupanteko ei välttämättä ole se koko homman ydin?

Tyhmä ei ole se joka pyytää, vaan se joka raiskaa.

No tätä varten on olemassa nettipoliiseja. Minun ei tarvitse valistaa enempää.
Tämä vain sattui olemaan aihe joka minua vituttaa.


Facebook-kirpputorien hienointa antia on tietenkin ne, kun itseoppineet kaupparatsut myyvät jotain tuotetta ja sitten itse kommentoivat siihen kenttään aina tasaisin väliajoin "up".
Tietenkin saadakseen ilmoituksensa sivun ylimmäiseksi. Luulis että viimeistään siinä kahdeksannella "up"-kerralla heräisi jo semmonen pieni tunne tuolla selkärangassa, että entä jos tämä mun käytetty sähköhammasharja ei menekkään kaupaksi?.
Ehkä...

Aina ja ikuisesti!

Jokaisella meistä on karuun arkeemme sisältyviä päivittäisiä tapahtumia, joiden tapahtumiseen emme välttämättä ole vaikutusvaltaisia. Joskus nämä tapahtumat ovat sellaisia, että ne eivät sinänsä vaikuta mihinkään, mutta silti niiden saapumista odottaa.

Viimeistään tässä vaiheessa moni blogini lukija on jo pudonnut kärryiltä. Siksi avaan verhoa hieman.

Tarkoitan sellaisia asioita, kuin että joka ikisenä aamuna jo töihin tullessa voit olla varma, että työkaverilla on sepalus auki. Tai matkalla kouluun se sama naapurin äijä kolailee pihaa kesät ja talvet. Tai jo kuutena peräkkäisenä lauantaina tapaat ilkeän kummitätisi samaan aikaan prisman parkkihallissa.
Vaihtoehtoisesti sidot luistimennauhat aina ensin vasempaan luistimeen. Sitten vasta oikeaan. Vain siksi koska olet tehnyt niin 16vuotta.

Onko sitten kyseessä pakkomielteet, hassut sattumat, taikauskot, vai jotain aivan yliluonnollista?

Avaan omia tuttuja ja tutun turvallisia kaavojani parilla esimerkillä:

Eletään tavallista kesäistä viikkoa ja minä olen matkalla aamuvuoroon. Kello on 06:10 kun lähden kotipihastani mondeolla kumit ulvoen kohti ABB:tä. Voin olla aivan satasen varma, että 6minuuttia kestävällä työmatkallani kuulen radiosta ainakin kerran joko chisun kolmas pyörä- biisin tai sitten loreenin euphorian. Jos tämä asia ei tapahdu, niin voin olla varma että radioni taajuusantenni on ehkä sanonut sopimuksensa irti. Kun jompi kumpi biisi alkaa, niin toistan huulillani sanat "Taasko?" tai "Mää arvasin." .
No tietysti taas ja tietysti arvasin. Vaikka tiesin, että näin tapahtuu niin silti se yllättää.

Toinen jokapäiväinen väistämätön asia minulle on Lennun kohtaaminen. Puhun nyt lenkkeilevästä naisesta joka tulee joka ikinen aamu juosten minua vastaan hietalahden kuntotalon edustalla. Hän noudattaa sekuntitarkkaa aikataulua. En yhtään tätä naista tunne, mutta koska häneltä puuttuu kulmakarvat niin olen ristinyt hänet jääkiekkoilija Lennart Petrellin mukaan Lennuksi. (Viimeistään tässä vaiheessa moni naislukija varmasti ihmettelee, että miksen huippumalli Saimi Hoyeriksi?) Hyvä kysymys... Jos jonakin aamuna Lennun reipas aamujuokseminen jää näkemättä, niin sisimmässäni tiedän että jotakin ikävää on sattunut.

Kolmas tapahtuma liittyy osakseen ärsytykseen. Kaikki tehdastyöläisethän varmasti tietävät minkälainen merkitys radion kuuntelemisella on työpäivään.

Hyvän radio-ohjelmankin pilaa aina yksittäinen huono ohjelmanumero. Eräällä suosimallani kanavalla on sellainen monelta muultakin kanavalta tuttu ohjelmanumero kuin "laatikon salaisuus". Ideana on annettujen (vajaiden) vihjeiden avulla arvata mitä väsynyt radiotoimittaja hautoo studiossa olevassa laatikossaan.

Ei hyvänen aika! Kuinka ihmiset on niin tylsistyneitä että jaksaa osallistua. Jos vihje kuuluu että "Se ei ole vihreä, ei syötävä, se on vähän suolainen, muttei silitysrauta", niin miten niinkin moni jaksaa soitella ja arvailla. On siellä toimittajallakin hauskaa kun tietää ettei yksikään tule ikinä sitä arvaamaan oikein. Palkinnoksi tästä yliluonnollisesta oikeinarvauksesta lähtee vielä kylpyläpaketti kahdelle. Ei paljon lämmitä.
Sitten vielä saa käydä nettisivuilta kattomassa mitä aiemmin on osattu arvata. Se on mahtavaa luettavaa: "kampi, kalkkuna, veitsi, ilves, auto....stetsoni... HEJ JOO. täällä ei ole vielä arvattu vesuria. Mun on pakko soittaa."

Joka päivä siis tiedän, että kun kello on noin 11, niin on aika lyödä radio kiinni, ettei hermot mene aivan riekaleiksi. Ilman kellonkatsomistakin tiedän koska kello lähenee yhtätöistä. Silloin vilppulalainen intiaanivereni alkaa kiehumaan kyseisen radio-ohjelman takia.

Usealle meille tyypillisin aamunavaus on torkuttamisen jälkeen ottaa puhelin kouraan ja avata silmien jälkeen heti toisena facebook. Kuulostaako tutulta? joo. Sitä kutsutaan pakkomielteen omaiseksi riippuvuudeksi. Ei se mitään. Et ole asian kanssa yksin. Minäkin teen niin.
Ei olisi tämäkään blogi arvoisensa ilman pientä naljailua facebook-kavereistani.

Minulla näet on tapana viikonloppuisinkin herätä hyvin varhain. Jo noin klo:6-8. Nimenomaan viikonloppuisin facebookin avaaminen noin aikaisin aiheuttaa usein pieniä naurun hymähdyksiä heti aamusta.

Joillakin fb-kavereillani on tapana kirjoitella aamun pikkutunneilla pienissä alkoholihöyryissä jos jonkin näköisiä juttuja. Aamun alkaminen uutisilla:
"Hei ei vittu se jätjkä etuile enää mua grillijonossa. käräjällä nähhdään"
"Oi oi!!! kyllä nää kolmikymppiset vaan antaa aina kaikkensa! ;) "
"Jes. eka viikonloppu selvinpäin kahteen vuoteen :) -Paikassa alkoholistien parantola, Siikajoki. "

Kyseisiä statuksia on tietysti niin monta kuin on kavereitakin. Mutta nimenomaan viikonloppusin nämä jutut maksimoituvat. Usein päivällä tai illalla katsottuaan nämä kyseiset jutut ollaan jo sattumalta poistettu.

Palatakseni alkuperäiseen aiheeseen. Olen usein miettinyt että kuinkahan tylsää sitä oikeasti tulee sitten joskus kun on eläkkeellä. Jo nyt vapaapäivät tuottavat pienimuotoisia vapaa-ajan ongelmia.

Niin mitähän se on sitten kun ei ole koulua, eikä tarvitse käydä töissäkään.

Katsoi sitten omia isovanhempia, kavereiden isovanhempia tai televisiossa olevia isovanhempia niin samat kaavathan siellä toistuu. Aamu alkaa kahvinkeitolla, aamu-tv:n katsomisella. Sitten käydään kaupassa (vaikkei ole mitään ostettavaakaan), luetaan lehtiä, täytellään ristikoita ja nukutaan päiväunet. Kello 17 on pakko katsoa kauniit ja rohkeat. Illalla mennään hyvin ajoissa nukkumaan.

Mutta minkäs teet, kun olet niin tehnyt jo 14vuotta putkeen.
Vuoden kohokohta on eläkeläisjärjestön järjestämä linja-autoretki itä-suomeen. Mutta sekään ei ole kun kerran vuodessa. Loput 364 päivää meneekin kaavoihin kangistuessa.

Tutut kuviot, mutta äärettömän tylsää. Mutta auta armias jos mummo päättääkin keksiä itselleen uuden harrastuksen. Sitten lapset ja lapsenlapset epäilevät että onkohan se mummo nyt seonnut lopullisesti? Eihän tuon ikäinen enää voi alkaa zumbaamaan, skeittaamaan tai käymään bodypumpissa.

 Aina tulisi rohjeta keksiä jotain uutta.

Jääkiekon maailmanmestaruuskilpailut

Kevään kohokohta jääkiekon mm-kisat ovat käynnissä. Normaalisti tähän aikaan jokaisen aktiivisen kiekkofanin veri kiehuu, kun eri maiden parhaat (saatavilla olevat) pelaajat mittelevät maailmanmestaruudesta. Veri kyllä kiehuu, vaan ei jääkiekosta.

Korkeat lipunhinnat,Kummolan kale, Suomen tehottomuus, Suomen väärät ketjukoostumukset, Getzlafin & Perryn retki yökerho circukseen. Mitähän vielä? En liene ainut ketä todella ihmetyttää nämä negatiiviset asiat mitä mm-kisojen ympärillä pyörii.
Mitä olisikaan kyseiset skandaalit ilman Järvisen blogiavautumista?

Lipunhintojen taustatiedot lienee kaikilla selvillä. Itseäni vain ihmetyttää se, että kun korkeat lippujen hinnat on ollut selvillä jo puolisen vuotta, niin ei kai tuollainen 200€ kenellekkään ole mikään maailman suurin haaste. Tuntuu että ihmiset vertaavat lipun ostamista johonkin asunnon tai auton ostamiseen.

Yleisin selitys ihmisillä on se, että "MM-kisojen tunnelma laskee kun todellisilla leijonafaneilla ei ole varaa mennä katsomaan pelejä. Ne katkarapuja syövät tykypäivillä olevat liikemiehet siellä peleissä istuu"
Jos joku uskaltaa nimittään itseään todelliseksi leijonafaniksi, niin eikö olisi ollut hyvä vaihtoehto vaikka viime jouluna tyrkyttää sukulaisilleen tilinumeroaan, esim. vedotakseen keräävänsä matkakassaa kevään mm-kisoihin.

Tai viime joulukuusta iskeä joka tilistä / opintotuesta 50€ sivuun. Nyt olis sitte lippurahat kaverillekkin.

Myös kahden baari-illan jättäminen väliin olisi varmasti auttanut jotakuta taloudellisesti hankkimaan liput.

Usean ihmisen itku korkeista lipuista alkoi kun mm-kisat olivat käynnissä. Siis hetkenä jona liput Suomen peleihin oli heikompia maita vastaan pelattavia otteluita lukuunottamatta loppuunmyytyjä. Sana loppuunmyyty tarkoittaa sitä, ettei lippuja ole enää saatavilla.
Miksi itkeä jos ei lippuja muutenkaan olisi enää saatavilla?

Jos sitten kuuluu Matti Myöhäläisiin, jotka saivat kipinän mm-kisoihin vasta niiden alkaessa, niin ei kai huoltoasemalta ostettu 5€ lippu USA:n peliin paha ole. Jos esim. Valko-Venäjällä pelaajista 3/4 pelaa KHL:ssä, joka ei Mikko Mäenpäätä lainaten "ole mikään turistiliiga". Kyllä minä ainakin syttysin pelistä kuin pelistä. MM-kisoista puhuessa on suht. sama onko siellä kentällä USA,Ruotsi, Italia, Tanska vai mikä.
Monella vain tuntuu olevan ainut asia mielessään se,  että "Minun pitää päästä Suomen peliin. Ja siihen punaviivan tasalle keskelle katsomoa. Lippu ei saa maksaa paljoa. " Ikävää, että Mestispeliinkin kyseisellä paikalle lippu maksaa yli 20euroa.

Toinen jokakeväinen mietityttävä asia on tietenkin facebook-kavereista koostuvat Suomen maajoukkueen "valmentajat".
Ensimmäinen peli oli tuskin edes päättynyt kun jo ehdoteltiin Tuppuraista ykköskenttään, Kiiskistä pakiks, Komarovia maaliin ja osa jopa ihmetteli vieläkin miksei Petrelliä otettu mukaan.
Jokaisella on tietenkin oikeus kirjotella mitä haluavat. Hyvähän se on että keskustelua syntyy! Ketjukoostumuksien muokkaamisideat tietenkin liittyvät oleellisesti siihen, että Suomi on tehnyt kahdessa ensimmäisessä pelissä 2 maalia. Moni tuntuu vain unohtaneen, että kyseisestä kahdesta pelistä on tullut myös kaksi voittoa. Siis paras mahdollinen tulos.
Paikkojahan on ollut. Se kertonee siitä, että koostumukset toimii hyvin.Ei huonoilla ketjuilla mitään paikkojakaan tulisi.
Asioitahan voi kääntää ylös ja alas. Toinen vaihtoehtohan olisi se, että Suomi olisi laukonut viidesti pelissä maalia kohti ja tehnyt viisi maalia. Mielestäni tämä tulos olisi huono, sillä jääkiekkopelissähän tulisi saada huomattavasti enemmän maalintekopaikkoja.
Mitä Suomalaiset sitten haluaisivat sen sijaan, että Suomelle ei ole tehty ainuttakaan maalia ja molemmat pelit on voitettu puhtaalla pelillä? -Sitä tietysti että siellä olisi Granlundilla, Koivulla ja Komarovilla kahden pelin jälkeen 7tehopistettä mieheen.
Mihinkään ei olla tyytyväisiä. Jos Suomelle olisi tehty esimerkiksi 4 maalia ottelussa, niin kai etusivuni olisi täynnä kysymyksiä siitä, että miksei Jukureiden Kai Tillasta, tsekissä torjuvaa Sasu Hovia tai ensikaudella kalpassa maalivahtivalmentajana toimivaa Ilpo Kauhasta ole otettu MM-kisoihin Suomen maaliin.
En ole kuullut kenenkään tuttunu avautuvan Suomen pelitavasta. Jään odottamaan avautumisia Jalosen "Meidän peli":stä.

Mutta ihminen en olisi minäkään ilman avautumista. Ja en olisi Suomalainen ilman avautumista. Siksipä lataan nyt kaiken aggressiivisuuteni tähän kirjoitukseen ja kerron:

Olen perjantai-illasta lähtien seurannut silmä kovana canal plussan 24/7 lähetyksiä MM-kisoista. Pikkuhiljaa Tammisen Juhani, RD ja Tomi Tuominen alkavat tuntua perheenjäseniltäni.

Se ei kuitenkaan ärsytä minua niin paljoa, kuin kahden suhteellisen haasteellisen reportterin toiminta. Nimittäin Viivi "Sinkkukesä" Avellanin ja Mika "Kölli" Kortelaisen toiminta. En sano että itsellänikään tuo ulosanti olisi mitenkään hyvää (Varsinkaan suorissa lähetyksissä) mutta kun kehoni vain valtaa aina heidän nähdessäni äärimmäisen suuri myötähäpeä. Itseasiassa pahempi kuin viidakon tähtösiä katsellessa.

Aina kun he haastattelevat pelaajia / muita henkilöitä, niin minun tekisi mieli juosta television läpi ja ottaa mikrofoni kädestä. Aivan järkyttävää änkyttämistä, sanasekoilua, luonnottomuutta. Kaiken huippu oli se, kun Viivi Avellan haastatteli Helmisen Raipea. Olin jo valmiiksi monttu auki, että näenkö todella ensimmäistä kertaa kun Raipe puhuu jonkun päälle. Niin huvittuneelta Raipekin vaikutti kun Avellan yritti kysyä häneltä jotain laajan kysymyskollaasinsa helmistä. Kuten "Mitä kuuluu", "miten aiot viettää kesäsi".
Kai Viivi alkaa pian kyselemään kelloa,päivää tai lempivärejä.

Kölli vaikuttaa kentänlaidalla pelien aikana tärkeältä kertoakseen kuinka näki juuri kuinka Koivun Mikko tuli vaihtoon. Tai kuinka Tanskan päävalmentaja antoi pelaajilleen ohjeita kesken erän. Voitteko kuvitella..
Näidenkin asioiden kertominen tuntuu olevan Kortelaisella varsin hankalaa.
En tiedä oikein tuleeko minulle joku kummelihahmo heistä mieleen.
Toki aina on muistettava se, ettei kukaan ole täydellinen.

Toivon todella että tämä kentän ulkopuolinen sekoilu loppuisi ja itse kukin alkaisi keskittyä itse jääkiekkoon.

On siis kevät.

Pakkasmittari näyttää nollaa astetta. Tammikuussa paukutelleet pakkaset alkavat olemaan ohi ja aivot alkaa pikkuhiljaa sulamaan kohti kevättä. Mieli alkaa olemaan kirkas kuin viina. Ajatuksetkin käyvät kuin kilju. Näin vahvasti kaupunkilaistuneena (Joo! Vilppulassa on 6000 asukasta ja Vaasassa 75000) on välillä mukava lähteä ilman erillistä syytä kävelemään pitkin kaunista kaupunkia.Oma vakioreittini kulkee pitkin rantaa, jossa saan hengitellä raikasta merituulta. Tänään ensimmäistä kertaa havahduin ajatukseen, että nyt on ihan keväinen fiilis. Asfaltti alkaa paistaa lämpimän sään ansiosta lumipeitteen alta, rännistä valuu vesi ja jääkiekon pudotuspelit alkavat näkyä monen miehen ja miksei naisenkin partakarvoituksista. Aivan mahtavaa.

Kävelylenkillä sitä usein saa rauhassa miettiä erilaisia asioita. Tallustellessani Vaasan vankilan eli "rantahotellin" ohi, niin kiinnitin huomiota mielenkiintoiseen asiaan. Vankilan lähettyvillä sijaitsi jonkinsortin myymälä missä myydään vankien tekemiä käsitöitä. Mahtaako olla niin, että siellä myyjätär hyökkää asiakkaan kimppuun:
-"Kuule hei. tässä olis tämmönen pankkiryöstäjän kutoma upea poppana. eiks oo kiva.. Ja heii.. tässä olis tarjouksessa tämmösen 10vuotista tuomiota istuvan pedofiilin tekemät villasukat." -On varmaan tosi lämpöset...No joo. Työ kertoo tekijästään vai tekijä kertoo työstään?

Kävely keväisessä säässä veden ääressä on  ajatustenjuoksun johdosta hyvin palkitsevaa. Vilppulassakin kosken ääressä kävely on varsin mukavaa. Tai siis oli. Kosken lähettyvillä on olemassa jonkun sodan (Yleissivistyksen puuttumisen vuoksi en tiedä minkä sodan) muistopatsas jossa on Kas´kummaa alaston mies ja nainen. Miehellä on muistaakseni jonkinsortin miekka kädessä. Joskus lapsuudessa muistan kuinka patsaan vierestä mennessäni havaitsin, että joku oli todellakin laittanut kyseisessä patsaassa olleelle miehelle kondomin. Sekä taisi kädessäkin olla sipsipussi.
Tämä tarina tuli vain mieleeni siitä, että olen sen jälkeen kiertänyt kyseisen muistopatsaan kaukaa. Yläasteen päätösjuhlatkin pidettiin kosken maisemissa, mutta aina se sama mielikuva tuli mieleen. Voi hyvänen aika.

Vaasassa en ole vielä liioin törmännyt vastaaviin hävyttömyyksiin ulkoillessani. Tai mahdollisesti olen. Luin kesällä paikallisesta pohjalainen-nimisestä sanomalehdestä kuinka Vaasassa on naisille järjestetty nudistiranta. Siis sellainen uimaranta, jossa on aidattu alue merelle päin. Miehiltä on luonnollisesti pääsy kielletty. Lehden jutun mukaan kuitenkin joka kesä alueelle pyrkii myös miehiä. Kysyn vaan että yrittävätköhän he mahdollisesti naamioitua naiseksi? vai lahjoa portsarin. No jos meinaavat naamioitua, niin eiköhän käry käy viimeistään siinä vaiheessa, kun vetää bikinit jalkaan. Jokatapauksessa näin talvella löysin kyseisen paikan ollessani kävelemässä meren jäällä. Pakkohan sitä oli siellä käydä. Ihan vaan että jos joskus joku turisti kysyy, että mahdanko tietää kyseisestä paikasta. Niin voin paukutella henkseleitä että olenpa käynytkin siellä. Sen verran voin selventää, että kireän pakkassään ansiosta paikalla ei ollut ainuttakaan nudistia.


Palatakseni aiheeseen kevät, tulee mieleeni myös monia muitakin asioita kuin tämä keli. Keväänhän kruunaa tietysti jääkiekon MM-kisat, jotka järjestetäänkin tänä vuonna täällä Suomessa.Jos joku ei sitä vielä tiennyt.
Mutta mitä vittua? Yksittäiseen otteluun lippu maksaa yli 150€. Köyhälle tommonen summa on tietysti suuri, mutta kuulostaa melko suurelta silti. Esimerkiksi viime vuonna Slovakiassa liput alkoivat 30€:stä.

Jos yksittäiset liput ei kiinnosta, niin jääkiekkofanin täytyi jo aiemmin ostaa kokonainen lippupaketti. Se vasta olisikin. Yksittäiselle päivälle 3 jääkiekko-ottelua. Itse olen pyörinyt kyseisen lajin parissa 18vuotta ja voin sanoa, että 3 peliä samana päivänä on aika paljon se. Mitähän järjestäjät tuumaavat kun porukka ottaa peliin Suomen lippujen, pelipaitojen ja fanilakanoiden sijaan makuupusseja, tyynyjä ja peittoja. Enää ei poliisikoulussa reputtaneiden järjestyksenvalvojienkaan tarvitse turvatarkastuksissa haalia katsojilta viinapulloja, puukkoja ja sateenvarjoja. Nythän suurin osa takavarikoiduista asioista on eväsrasiat, maitopullot ja termarit. Mahtaako lööpit hehkuttaa MM-kisojen aikaan uutisotsikoilla "Mies yritti salakuljettaa peräsuolessaan kalakeittoa jääkiekko-otteluun"
Toivottavasti ei. Nälkä ja väsyhän tommosessa 9tunnin maratonissa tulee. Yhtäkään peliä meinaa nykyään jaksaa kattoon. Jäähalleissa myytävät nakkimukit ja oreganohelvetillä höystetyt pizzaslicet ei paljon nälkää paranna.

Nyt joku vääräleuka varmasti miettii, että onhan joissakin lippupaketeissa otteluja jaoteltu usealle päivällä. Joo on. Ajappa Vaasastakin Helsinkiin  6tuntia ja ala miettiin hotellia siihen päälle kun on omiin ja toverin lippuihin paukuteltu yli tonni. Mahtaako jäähallin piha näyttää samalta kuin taannoin Helsingissä vallinnut romanileiri? Vain kevät sen meille kertoo.
Oli asiat niin tai näin, niin ikimuistoiset kisat on tiedossa!

Viimeaikaisissa blogeissa en ole juurikaan jauhanut henkilökohtaisista asioistani. Syy tähän lienee se, että ne tuskin montaakaan ihmistä erityisemmin kiinnostaa. Nyt kuitenkin kevään kunniaksi uhraan muutaman lainin omien asioideni puimisiin.

 Maaliskuun alkupuolella ei enää meikäläisellä lennä ainostaan mauton huumorintaju ja älyttömät jutut, vaan lennän ensimmäistä kertaa itsekin. Vähän makeeta. Miksikö en ole lentänyt aiemmin?
Noh..En ole kärsinyt lentopelosta, en ole mielestäni ollut mikään matkustamisvihaaja, minulla ei ole ollut maastapoistumiskieltoa, eikä mitään lentämistä estävää terveydellistä syytä. (Esim. peräpukamat). Ei vaan ole tullut lenneltyä. Mutta nyt vihdoin!

Toinen henkilökohtainen asia on se, että maalis-huhtikuussa Elisan ja minun perheeseen tulee vauva. (Sydän lensi kurkkuun.Sykkeet 190. Mitä vittua Jäppi?") Joo. Nimittäin koiravauva. Havannankoiranpentu. Eli Bichon havanais. Ei siis ihminen. Vaan karvainen koira.
Pyrin kirjoittamaan asian varsin selkeästi ja helpostiymmärrettävällä tekstillä, sillä olen ilolla ja joskus surullakin saanut lukea facebookista tuttavieni kirjoituksia Mänttä-Vilppulan juorumyllyn uutisista. kuinka esim. "Haha. Ooon kuulema raskaana! Voi vittu näitä Mänttä-Vilppulan juorukelloja xDD" Tai mitä näitä sairastumisten, eläinrääkkäysten ja vastaavien ikävien asioiden jauhamisiin tulee. Eiköhän lukijat ymmärtäneet nyt. Toivon todella ettei Simo pian soita että "Ne onnitteli essolla kun musta on kuulemma tulossa isoisä" Ei Ei!

Kolmas henkilökohtainen asiani liittyy joulupäivän tapahtumiin Mäntän yöelämässä. (jälleen kerran.) Silloin sain kuulla usealta jos kymmeneltäkin että "Mene nyt Jäppi vittu parturiin jo. Mitkä noi sun hiukset oikein on? Joko Simo joutuu maksaan susta koiraveroa? Eikö sun muijas sano sulle mitään kun sulla on noin törkeen pitkät hiukset" Jne.. No. Nyt nekin on vihdoin leikattu. 9 kuukautta kestänyt odotus on vihdoin ohi. Olo on kevyt.

Aloin muuten miettimään, että helmikuu on juuri yli puolivälin ja meikäläinen hehkuttaa jo keväästä. Vähän sama, kun tilasin lokakuussa liput Suvi Teräsniskan tulkoon joulu-konserttiin. No mutta onhan se välillä ihan hyvä olla aikaansa edellä.

Toivottavasti myös lukijoilla alkaa kohta olemaan kevättä rinnoissa!

Pekka Vai Sauli?

Koko tammikuu on vietetty melko hektistä aikaa suomessa. Ei vaan kansanperinteen, eli tipattoman tammikuun ansiosta. Vaan myös käynnissä olevien presidentinvaalien. Sosiaalisessa mediassa on jokainen saanut varmasti osumaa ihmisten vahvojen kannanottojen ansiosta, että kenen pitäisi olla Suomen tasavallan seuraava presidentti?

Itse henkilökohtaisesti olen käynyt äänestämässä niin ensimmäisellä, kuin toisellakin kierroksella. Olen siis poliittisesti hyvin aktiivinen ja myös poliittisesti lataantunut ihminen. Vai olenko? Oli poliittinen tasoni mitä vain väliltä 1-10, niin muutamien ihmisten pyynnöstä olen päättänyt ottaa blogiini aiheeksi käynnissäolevan presidenttikilvan. Moni minut tunteva varmasti tietää, että tämä on sama asia jos alkaisin tässä kirjoittamaan avaruussukkuloiden polttoainejärjestelmistä, snookerin säännöistä tai mäntyjen fotosynteesistä. -Jos aihe on rakas, niin tietotason ei aina tarvitse olla hyvä. Sen opin jo lukiossa.

Lähestyn presidenttiaihetta itseni näkökulmasta. Eli siis miltä presidentin toiminta ja teot näkyvät tallaiset suhteellisen tavallisen yli parikymppisen miehen (miksei myös naisenkin) näkövinkkelistä. Oletan, että monen nuoren on helppo samaistua rooliini tässä asiassa.

Noniin. Eli itse asiaan. Kaikille on varmasti tuttuja erilaiset otsikot liittyen  Pekka Haaviston seksuaalisesta suuntautumisesta. Ja tätäkautta hänen "sopivuudestaan presidentiksi". Monille homoseksuaalisuus tuntuu olevan täysi ongelma. Ettei mukamas presidentti voi olla homoseksuaali. Asiat nyt vain menevät jokaisen päänupissa erilailla. Toinen tykkää äidistä, toinen tyttärestä ja joku isästä. Jokainen päättää ja tuntee sen itse.

Joillekkin kahden miehen väliset hellyydenosoitukset ovat kuvottava asia. Ymmärrän, että tällainen ajattelu oksettaa jos joutuu esim. Koulun ruokalassa väkisin katsomaan, kuinka kaksi pinkkiin paitaan pukeutunutta miestä vetää kielareita ja imee lurttia kaulaan ja kaikkea muuta mitä koulun ruokalassa nyt ei yleisesti kannattais tehdä.
No mutta entäs presidentit? Olen tässä Tarja Halosta ja Pentti Arajärveä nähnyt televisiosta todella usein. Yleensä silloin he ovat joko punaisella matolla kävelemässä jonnekkin, poseeraavat jonkun toisen maan presidentin tai kuninkaan kanssa. Tai sitten itsenäisyyspäivän vastaanotolla kättelevät vieraita.

En ole nähnyt koskaan että Halonen ja Arajärvi esim. suutelevat. Olettavatko ihmiset että Haavisto ja hänen miehensä ovat kaulakkain tai käsi kädessä joka paikassa? Sekö siinä homoseksuaalisuudessa arveluttaa?  Jos linnanjuhlassa "emäntä" onkin "isäntä" niin mitä sitte? Eihän siellä kukaan katsele kokoaikaa presidenttipariskuntaa, vaan niiden vieraiden asuja. Ja sitä, että muistaako Anssi Salmela kätellä.

Seuraava silmiini pistänyt aihe haavistossa on tietenkin hänen taustansa siviilipalvelusmiehenä. Presidenttiyden myötä hänestä siis tulisi Suomen puolustusvoimien ylipäällikkö.
"Eihän ylipäällikkö voi olla sivari." Haluan vain kysyä, että mahtavatkohan tätä ajatusta vastustavat ihmiset mahdollisesti ajatella, että sitten jos joskus sota syttyy, niin se on Haavisto kuka siellä poterossa huutelee sinulle että "syöksyen eteenpäin" tai " TULLLLTA". Ei Ei! Kyllä nämä huudot kuuluu sille samalle vituttavalle alikersantille tai vänrikille kenen kanssa sait 6kuukautta kärsiä.

Armeijan ylipäällikölle kuuluu ihan muut hommat. Näistä ylipäällikön hommista en osaa sanoa mitään, mutta vähän epäilen että tosipaikan tullen hänellä on aika paljon apuja siellä. Puhun nyt ylemmistä upseereista, jotka tästä sotahommasta tietää kaiken. Ylipäällikön tehtäväksi jää varmaan nyökytellä päätään ja sanoa juuta ja jaata. Hänelle tehdään valmiit ehdotukset perusteluineen? Vai mahtaakohan joku luulla että jos sivari on puolustusvoimien ylipäällikkö, että hän välittömästi alkaa tekemään yksinään keneltään kysymättä jotain radikaaleja muutoksia armeijasysteemeihin. Enpä usko itsekään.

No mutta nyt on jauhettu Haavistosta jo melkosesti, niin miksei välillä Niinistöstäkin. Saulihan on hieno mies. Hänellä on itseään 29vuotta nuorempi nainen. Missä on kaikki "puuma-sauli"-jutut? Kyllähän Katri Helenakin otti itseään huomattavasti nuoremman miehen ja hänestä on tehty puumalle kasvot. Miksei Saulista? Jokainen Niinistön ikäinen mies unelmoi taatusti itseään nuoremmista naisista.(Itse en vielä unelmoi itseäni 29vuotta nuoremmista naisista, koska sellainen syntyy vasta viiden vuoden kuluttua. Mutta tiedän silti mistä puhun. ) Niinistöstä on hyvin vähän ollut mitään roskalehtien tai facebook-pilojen siivittämiä juttuja. Ja miksiköhän? Vaikee keksiä jos ei ole mitään pahaa sanottavaa. Eikä ihmisiä taida arveluttaa hänen kyvyissään mikään. Jos Niinistön vastapelurina toisella kierroksella olisi joku tavallistakin tavallisempi henkilö, niin uskon että tästä ikäerosta olisi tehty jo aivan kilometrien mittainen ongelma. Ei siis kaikkien ihmisten, vaan lähinnä median ansiosta.

Kyvyistä pääsemmekin aiheessa eteenpäin. Kun nyt kyse on presidentinvaaleista, joissa ehdolla on enää 2. Mutta ensimmäisellä kierroksella oli jokaisesta puolueesta. Minusta ihmisten tulisi olla hieman luottavaisempia järjestelmäämme, sillä väitän että jokaisen puolueen ehdokas olisi ollut hyvä presidentti. Presidentinvaalithan menevät niin, että puolue valitsee ehdokkaansa. Ei niinkuin eduskuntavaalit, että kuka vaan voi asettua ehdolle.

Miettikää nyt tätä nykyistä Suomen systeemiä, että ensin mennään big brother-taloon,sitten ollaan hetki chat-juontajana ja sitten pyritään eduskuntaan. Mitä jos voisikin asettua ehdolle presidenttikisaan? Ei onneksi.
Eiköhän jokainen puolue ole valinnut sen parhaansa. Ja ehdokkaita on noin vähän, niin joukossa tuskin on ketään huonoa vaihtoehtoa. Joku heistä nyt vain on aavistuksen parempi kuin muut. Ja hänestä tulee presidentti.


Blogin alkupuolella sivusin jo Haavistoa käsitellessäni aiheisiin, joista roskalehdet ja muu media mielellään revittelee juttuja ja spekuloi turhia juttuja. Jos ajatellaan tilanne, jossa presidentiksi pyrkii 10 täysin samanlaista tavallista ihmistä. Jokaisella on eri sukupuolta oleva puoliso. Muutama lapsi. Farmarivolvo ja omakotitalo. Mistä lehdet sitten kirjoittelisivat? Varmasti siitä kumpi heitti 15vuotiaan tikanheitossa paremman tuloksen tai kumpiko juo tuopin olutta nopeampaa.
Nyt meillä vain on tilanne, että toinen on käynyt sivarin ja on homoseksuaali. Toisella on 29vuotta itseään nuorempi nainen. Mitä sitte? Varmasti kumpikin pystyy silti hoitaan pressanhommansa kunnolla.

Homoseksuaalisuudesta tuli vielä mieleeni yksi asia. Facebookissa olen havainnut muutamien ihmisten jakelevan copy-pastella lausetta "mitähän homosta presidentistä ajatellaan maissa, joissa homous ei ole suotavaa". No varmaan ajatellaan samaa mitä me Suomalaiset ajatellaan semmosista maista joissa homoseksuaalisuus todellakin on rikos.
-"Että mitä ihmettä? Mitä järkee siinä on? No ei se meille kuulu. "
Kannattaa aina muistaa että asioilla on ne peilikuvat. Minäkään en tykkää peilikuvastani ja voin olla varma ettei minunkaan ikeasta ostettu peili tykkää minusta. Mutta minkäs teet. Kaikkia ei voi miellyttää.


Parempi voittakoon.

Kuntopiikin huipulla

Vihdoin on saatu uusi vuosi käyntiin ja on aika palata sorvin ääreen myös blogin osalta. Mielessä on edelleen joulupäivän kohtaamiset Mänttä-Vilppulan yöelämässä. Ihmisten kommentit blogistani ovat jääneet mieleeni kirkkaimpina. On nimittäin aina yhtä kivaa kuulla "Hei Jäppi, meidän äiti lukee sun blogias" tai " Hahaha. Meidän koko luokka lukee sun blogias!!! xDDD" No mutta oli lukijana kuka hyvänsä, niin taas on aika lyödä tekstiä tulemaan koko kaistan voimalla!

Uuden vuoden aloitus saa ihmiset yleisesti innostumaan uusista asioista uuden ja paremman elämän toivossa. Uudella ja paremmalla tarkoitan juuri jokaista suomalaista jotka lupaavat uuden vuoden alkaessa, että "tammikuussa aloitan uuden kuntokuurin. oon kovassa rantakunnossa kesällä.".

Useimmilla tämä innostus kestää juuri loppiaisen yli tai se loppuu viimeistään siinä vaiheessa kun iltapäivälehdet hehkuttavat viikon putkeen norjalaishiihtäjä Maarit Björgenin suhteellisen massiivisia haubereita, eli hannuja, eli hauislihaksia.
Itse nautin valtavasti lukiessani lihavien suomalaisten kommentteja kyseisestä aiheesta: "Vittu mikä hormoonihirmu. ei tommosia saa kaurapuurolla." -Björgen on 32vuotias. Varmasti koko ikänsä liikuntaa harrastanut terve nainen. Miksei ole mahdollista että yli 20vuoden päivittäisellä liikunnalla ei voisi lopputulos olla tuollainen. Eihän se käy? Aina pitää syytellä ja kyseenalaistaa. Itsehän kuulun porukkaan, joka voi huoletta dissata Björgenin käsivarsia pieniksi.(-öö..ok?)

Onko oletusarvo todellakin se, että ammatikseen hiihtävillä naisilla pitäisi olla sellainen pyöreä olvin kultalonkerolla kasvatettu etureppu? Miten joku ampumahiihtäjäkään pystyisi makuulta ampua? Eihän sellaisen kummun päällä saisi mitään tasapainoa. Palkintokorokkeellakin mitalinluovuttaja yrittäisi asettaa voittajan kaulaan kultamitalia, mutta koska kaksoisleuka on niin suuri niin hän joutuisi vaan toteamaan. -"Sori meillä ei ollut kun puoli metriä narua per mitali. No laita kotonas se sitte kaulaas". Ei kuulosta hyvältä.

Jotta kuntoiluun  ja laihtumiseen liittyvät uutiset eivät saisi liian vähän palstatilaa, niin eihän tämäkään blogi olisi mitään ilman sanaa karppaus. Jokainen on varmasti silmiään ja korviaan myöten täynnä kyseistä sanaa ja siihen liittyvää keskustelua. Eniten minua lähinnä huvittaa nämä huostaanottopuheet ja muut lapsiin kohdistuvat karppausjutut. Tahtoisin todella nähdä lastensuojeluviranomaisen, joka menee tavallisten Horttanaisten ovelle koputtamaan aikoessaan viedä lapset turvaan, koska vanhemmat ovat muuttaneet heidän ruokavaliotaan. Mielestäni on ihan hyvä jos vanhemmat kiiinnittävät huomiota lastensa ruokailutottumuksiin, sillä jos esim. lastentarhanhoitaja ei erota että kumpi on äiti ja kumpi tytär, niin jotain olisi tehtävä jo pienenkin lapsen kohdalla.

On olemassa tietysti sellaisiakin vanhempia, jotka antavat lapsilleen niukasti ruokaa. Silloin lapsien tulisi osata ymmärtää mitä pitää tehdä. Tai minä ainakin ymmärsin jo siirtyessäni rintaruokinnasta tuttipulloon, että jos sitä ruokaa ei tule kun sen aika on, niin siwa on aina auki. Jos äiti tyrkyttää lapselle vähähiilihydraattista ruokaa ja lapsi karkaa grillille, niin mielestäni vanhemmat saavat siinä vaiheessa katsoa kauppalappuaan ja peiliinkin.

Oli asiat niin tai näin, niin palatakseni alkuperäiseen aiheeseen. Kaikki tavallista suuremmat hauikset tai takareidet leimataan usein dopingaineisiin. Ei koskaan kovaan työntekoon. Tähän asiaan voisin nähdä ratkaisuna ns. "Vapaan sarjan." Eli minkä? -No sen, että kehitetään urheilutapahtumia, joissa  sellaiset ihmiset saavat kilpailla keskenään joille ne napit, piikit ja nappulat maistuvat vähän paremmin.Tiedän että tällaisia sarjoja on jo olemassa painonnostossa, mutta ei oikein muissa lajeissa.
Voisin luvata ja taata, että sellaiset urheilukilpailut kiinnostaisivat ihmisiä huomattavasti enemmän kuin nykyiset.
Kaikki muistavat viime kesän miesten keihäänheiton "surkeahkot" esitykset, kun juuri kukaan ei meinannut rikkoa edes a-rajaa. Miltäs kuulostaisi vaihtoehto, jossa suomalainen heittäisi keihästä esimerkiksi 120metriä? wooo! Heittolajeissa emme välttämättä pääsisi niin kiihottaviin lopputuloksiin kuin esimerkiksi pikajuoksussa. Olisi nättiä kun joku suomalainen pinkoisi 100metriä alle kuuteen sekuntiin. Tai jos Vilppulan piirikunnallisissa seiväshypyn voittotulos olisikin 12metriä. Siinä menisi varmasti aamukahvit henkitorveen lukiessa kmv-lehden urheilusivua.

On sanomattakin selvää, että dopingaineiden käyttö saattaisi vahingoittaa ihmisen terveyttä. Mutta ehkä se saattaisi myös lisätä mielenkiintoa urheilun seuraamista kohtaan. Tällä tarkoitan sitä että toisihan se oman mielenkiintonsa mennä katsomaan esimerkiksi uintia, jossa yhdellä kisaajalla olisi 3jalkaa, toisella 4 kättä ja yhdellä keuhkojen sijaan kidukset. Voiton veisi varmasti silti se, kenellä on kovan hormonikuurin takia kasvanut selkäevä. No mutta voitto on aina voitto! Turha siitä on kiistellä.
Urheiluselostajille kyseiset asiayhteydet tuottaisivat tietysti tuskaa.. "Radalta viisi starttaa latvian michelis säynäväs, jonka ennätys lyhyeltä radalta on kolme, kaksitoista. säynäväksen vahvuus on suomukas iho, sekä voimakas pyrstön heilutus"


Asiaa voi myös lähestyä niin, että dopingaineiden sallimisella omassa sarjassaan voitaisiin viedä ihmisen kehitystä eteenpäin. En tarkoita nyt edellämainittuja lisäruumiinosia. Vaan sitä, että urheilussamme on olemassa jo niin paljon suuria epäkohtia. Kuten se, että kilpaa autoa ajavat ihmiset kutsuvat itseään moottoriURHEILIJOIKSI. Miten ihmeessä joku traktor-pullingkuski voi sanoa että "Olen kehittynyt urheilijana valtavasti ja ensikaudella voitan mestaruuden". Siellä helvetin autohallissahan sitä traktoria kehitetään ja yritetään tehdä nopeammaksi. Eihän se kuski missään punttisalilla tai lenkkipolulla sitä autoonsa saa nopeammaksi. Jos autoja ja muita kulkuneuvoja kehitetään kokoajan nopeammaksi, niin miksei ihmistäkin?

Suurin osa lukijoista on varmasti jo nyt leimannut minut täydeksi hormonien puolestapuhujaksi. Mutta koska omatuntoni ja nandrolonitestini ovat puhtaat, niin lyön lisää vettä myllyyn:
Dopingaineiden sallimisella olisi valtavasti hyötyä myös siviilielämään. Ajatellaan iltapäivälehden uutisia, joissa sienestäjä on törmännyt karhuun metsässä ja päässyt pakenemaan kuin ihmeen kaupalla. Teoriani mukaan "Karhu haastoi miehen oikeuteen pahoinpitelystä" tai "nainen juoksi 90km/h uroskarhua karkuun"-tyyppiset otsikot eivät ylittäisi edes uutiskynnystä... Ainakaan täällä pohjanmaalla.

Jos asioita kärjistellään oikein kunnolla, niin ihmiset varmasti alkaisivat myös miettimään tosissaan, että kenet sieltä baarista kotiinsa tuo. Pimeässä riisuttu täysin ventovieras ihminen kun ei kuulemma aamuisin aina näytä tai tunnu siltä mitä oli suunnitellut...Varsinkaan jos kyseessä on tekstissä mainittu uintivoittaja.

Piikitöntä vuodenjatkoa kaikille!