Onnellisuus on sitä kun ei vituta kokoaikaa.

Monella ihmisellä on vielä tälläkin hetkellä olo kuin sillä kuuluisalla onkimadolla. Olen saanut epäonnekseni huomata viimepäivien aikoina kuinka pahavointisia ihmisiä minun lähelläni on.
Kaikki varmasti arvaavat mistä on kyse.
Tietenkin juhannuksen jälkeisestä masennuksesta. Facebookin etusivu täyttyy alvariinsa synkistä kirjoituksista:



"-Paluu vitun arkeen. Ihan hirveitä liskoja!!!!"
"-Millonhan tämä olo normalisoituu"
"-Jalat täynnä hyttysen puremia, rahapussi hukassa ja alapäätä kirvelee. Tämä viikko on varmasti yhtä maanantaita "

Kortin toisella puolella sen sijaan ovat ne, jotka kirjoittavat seuraavia asioita:

"-Mahtavin festari ikinä!!!! Kiitokset kaikille mukanaolleille!!! :)))) "
"-OLI IHAN YLI-KIVAA!!! ENSVUONNA MENNÄÄN KALAJOEN JUHANNUKSEEN JO TOUKOKUUSSA!!! :)))
"-Meidän leiri oli se parhain ;) parasta!! <3"

Jos olisin psykologi niin sanoisin, että tämä jälkimmäinen puolisko on loppupeleissä se tyytymättömämpi puolisko. He ehkä yrittävät peitellä epäonnistumistaan, rumia yhdenyönsuhteitaan, heikkoja muistikuviaan, tai yleistä vittuuntumistaan kavereihinsa. Parhaiten sen 3päivää kestäneen norsunvittunaamansa saa pyyhittyä kavereidensa mielestä kirjoittelemalla sunnuntaina tuollainen kiitosviesti facebookkiin ja linkata vielä perään vaikka joku cheekin biisi. Toimii!
No koska en ole psykologi, niin ei muakaan kiinnosta.

Kappas, Jäppi 1 - Jäpin facebook-kaverit 0. !

Osalla nuorisosta on nyt allaan kesäkuulta valmistujaisjuhlia,Jäpin synttärit, provinssi ja juhannus. Kuulostaako tutulta?  Siinä niitä ryyppypäiviä on tullut yli 10, joten helposti voi päätellä että olet ollut kesäkuun aikana lähes yhtä monta päivää kännissä, kuin selvinpäin. Aika mahtava saldo ajatellen että sitä kai tulee käytyä myös kesätöissä.

Juomisesta tietenkin seuraa aina krapula.

Toisille ihmisille krapula on vain huonoa oloa.
Toisille se on levoton päivä, jolloin päivä sujuu pääasiassa nauraessa. Toisille taas krapula tuo sellaisen angstimasennuksen ettei pahemmasta väliä.

Jos olisin filosofi niin pohtisin varmasti, että jos joku on ns. syntymähumalassa, niin voiko joku olla syntymäkrapulassa? Esimerkiksi sellaiset ihmiset jotka ovat aina masentuneita, vittuuntuneita,tai muuten vain hyvin raskaita itselleen ja muille.
Vai onko niin että jälkimmäiset ihmiset kärsivätkin itse synnytyksen jälkeisestä masennuksesta? Ikäänkuin äidin sijaiskärsijänä?
No koska en ole filosofi, niin ei muakaan kiinnosta.

Itselläni on tällähetkellä varsin tavallinen olo. Tai niin tavallinen kuin tavallisena tiistaisena aamupäivänä voi olla. Takana on aamuherätys, aamureeni, aamupala, aamu-tv, salkkareiden Aamu...Edessä on iltavuoro, iltapala, iltamat, iltarukous ja iltapäivä.

Ulkona sataa ja väkisinkin vituttaa. Mutta minulla ei ole mitään krapulaa, ei mitään masentuneisuutta, ei stressiä mistään, eikä mitään. Mutta sään ohella minua kuitenkin vituttaa. Mutta mikä?

No tietenkin noi #¤&#&#H*VETIN!! ostetaan/myydään/vaihdetaan/annetaan/otetaan-KIRNUVESI.

Minä luulin että tämän maan viisain kauppamies on Vesa Keskinen. Mutta vielä viisaampi taitaa olla se, kuka keksi ensimmäisenä lyödä facebookkiin kirpputorit pystyyn.

Jos sosiaalinen media oli ennen sitä, että saan tiedon mitä ystäväni tekevät, minne menevät tai miltä kauempana asuvan kaverini kotieläimet näyttävät omenapuussa istuessaan.

Että mitä? Nykyään sosiaalinen media on sitä, että minkälaisia rintaliivejä, lastensa rattaita, nylon beatin c-kasetteja tai mummansa perintösormuksia he kauppaavat ventovieraille ihmisille facebookissa.

Ymmärrän toki jos ihmiset saavat noin ilmaista mainostilaa myydessään esimerkiksi autoa, taloa, venettä, moottoripyörää tai muuta ns. suurta. Mutta sitten kun siellä marsun välkkyvä kaulapanta vaihtaa omistajaa niin samalla vaihtaa myös kotiosoitteet / puhelinnumerot / muut tiedot omistajaa. Tuleeko monellekkaan tessulle mieleen, että myydessään oman isänsä-ikäiselle miehelle omat legginssinsä 2€:llä, niin se kaupanteko ei välttämättä ole se koko homman ydin?

Tyhmä ei ole se joka pyytää, vaan se joka raiskaa.

No tätä varten on olemassa nettipoliiseja. Minun ei tarvitse valistaa enempää.
Tämä vain sattui olemaan aihe joka minua vituttaa.


Facebook-kirpputorien hienointa antia on tietenkin ne, kun itseoppineet kaupparatsut myyvät jotain tuotetta ja sitten itse kommentoivat siihen kenttään aina tasaisin väliajoin "up".
Tietenkin saadakseen ilmoituksensa sivun ylimmäiseksi. Luulis että viimeistään siinä kahdeksannella "up"-kerralla heräisi jo semmonen pieni tunne tuolla selkärangassa, että entä jos tämä mun käytetty sähköhammasharja ei menekkään kaupaksi?.
Ehkä...