Jäppi vastaan nykynuoriso!

Nyt kun on vauhti saatu päälle, niin ei muutakun antaa mennä vaan!Viimeisimmän blogin lopussa lupauduin ottaa kantaa johonkin nyky-yhteiskuntaa koskettavaa aiheeseen ja sen tässä teenkin.

Elämme maailmassa, jonka tekniikan kehittyminen on joidenkin mielestä jo ehkä liiankin nopeaa. Eihän siitä ole kovinkaan kauaa kun ensimmäiset hopealusikka suussa syntyneet kermaperseet saivat joululahjaksi jonkun nintendon joka oli sitten todella suuri juttu. Nykypäivän kehityksen myötä jokaisesta taloudesta löytyy vähintään 1 pelikonsoli kahden tietokoneen lisäksi.Tämä tosiasia tukee sitä, että ei ole enää olemassa köyhiä yksinhuoltajia. eihän?
Maailman talous on nykyään enimmissämäärin kehittyvää juuri erilaisten viestivälineiden ja pelikonsolien suurien myyntitilastojen ansiosta.Pelikonsolien ja viestivälineiden ansiosta lapsilta on karannut sosiaalisten taitojen lisäksi myös eräs todella suuri asia, nimittäin kuri. Ei ilmeisesti tullut 50vuotta sitten kuuloonkaan, että se iskän pikku lissu puhuis puhelimessa samaan aikaan kun perhe syö päivällistä. Tai että se äiskän suklaanappisilmä Ville pelais gameboycoloria kesken isoäidin muistotilaisuuden. Eihän? Nykyajan tietotekniikan kehittyminen on saanut aikaan paljon muutakin kun extrasiistimmät joululahjat ja huikeat vapaa-ajanviettotavat. Mutta mitä?Välineet kehittyy, mutta miten käy ihmisten?


Ihmissuhteet & rakastuminen
                   Jokainen vanhoja elokuvia seurannut nykynuori ei ole voinut välttyä niiltä maalaisromantiikkaa tihkuvilta kohtauksilta, jossa ojanraitilla nuori mies kapuaa iltamyöhään ihastuksensa ikkunan alle ja alkaa viskoa pikkukiviä ikkunaan. Nuoren neidin herättyä ja ikkunan avattuaan nuori mies soittaa pihalla heinänkorsi suussa ja sukka munassa kitaralla kauniita sävelmiä ja pyytää tyttöä ulos.Tytöllä ei näin romanttisen teon edessä ole muuta vaihtoehtoa kun lähteä pojan kanssa ulkoilemaan. Tarina voi jatkua vaikka kuutamosoutelulla tyynellä järvellä....Toinen lähestymiskeino pojalla on lähettää sydämillä varustettu ja tunteella kirjoitettu rakkauskirje.

Mikäs mahtaakaan olla tilanne nykypäivänä? Nykynuorisolla ei moisiin romanttisiin tekoihin eväät riitäkkään. Kun koulun discossa ihastutaan johonkin lyyliin, niin ainut tie onneen on lähettää promilletekstari puhelimeen tai jopa rohkeimmillaan lisätä facebookkiin kaveriks.Myös kuvake.netissä tai irc-galleriassa suoritettu yksityinen kommentti saattaa johtaa jonkinnäköiseen tapaamiseen, mutta tuskin ilman, että välissä ollaan mesessä tutustuttu muutamaa viikkoa.
             
Ennenvanhaan sitä mentii automaattisesti juttelemaan ihastukselleen, kun ei paljon muita vaihtoehtoja tarjottu. Nykyään kun ollaan viestivälineillä 2viikkoo puskettu parhaat sketsit ulos ja on aika vihdoin nähdä siellä coffee housen terassilla...mutta... lyökö vähän lukkoon? Mihin se sosiaalinen kanssakäymistaito katoaa? Varmaan sinne hewlett packardin käyttöjärjestelmien syövereihin.


Harrastukset
                  Olen aktiivisesti nuoresta saakka lukenut tarinoita useista suomalaisista jääkiekkoilijoista ja heidän elämästään kasvavina nuorina. Usein olen suorastaan liikuttunut kuinka sitä kuinka mentiin kävellen tai hiihtämällä kymmenien kilometrien päähän jääkiekkoharjoituksiin, kun ei vanhemmilla ollut autoa tai muutenvaan ei ollut resursseja kuljettaa.Rahat siihen rakkaimpaan harrastukseen saatiin tekemällä lujasti töitä ja säästämällä joka ikisen pennin siihen, mitä todella halusi itse tehdä. Eli harrastaa sitä rakkainta lajiaan.
               
 Kuinkas on systeemit nykyään? Iskät, kummisedät, sun muut ostavat kaikki varusteet, motocrossipyörät, suojat ja kypärät, koska meidän Jarista tulee maailmankuulu tähti! Jaria itseäänhän ei vois vähempää kiinnostaa joku urheilu, sillä mielessä on vaan pilvi,pillu ja lauantaina oleva keikka tavastialla. Monille vanhemmille juuri vastaava tilanne on erittäin kova paikka. Sen seurauksena sitä sitten hakeudutaan erilaisille seksuaali,perhe ja väkivaltaterapeuteille ja maksetaan 70€/h siitä, että saa istua pehmeillä sohvilla ja tilittää psykologille kuinka Jaria ei kiinnosta uppopallo, Venla ei osaa soittaa pianoa ja miehellä ei ota enää eteen. Surkeaa. Vanhemmat kuskaavat lapsiaan kaikkialle uudenkarheilla v70 velkavolvoilla. Lapsia ei tämä tyydytä. Nuoret eivät osaa arvostaa sitä mitä heillä on. He vain ajattelevat sitä mitä heillä ei ole.


Arki &Vapaa-aika
             
                    Ennenmuinoin sitä ei vapaa-ajanviettotavoissa ollut juuri miettimistä kun aamulla heräsi kuudelta, kävi navetassa, lähti kouluun ja koulusta päästyään suoraan pellolle ja kun ei enää eteensä näe niin nukkumaan. Keskustelut ystävien ja sukulaisten kanssa oli luontevaa ja käsitteli ajankohtaisia asioita. Näitä saattoi olla esimerkiksi koulu,sää,kylän urheilukipailut,pontikankeitto tai vaikka politiikka. Lisäksi viikonloppuisin kovin jätkä oli se, kuka tanssitti tyttöjä parhaiten latotansseissa.Kuinkas se mitellään nykyään?

 Mitäs tähän meille vastaa 2010-luku?Jokaisella nuorella on joku kulkuneuvo, wapit,chätit,macit,pleikkarit, xboxit, kauko-ohjattavat raketit ja sähköpolttimoveneet. Kavereita on kun hurunmykkä, mutta aina sitä vain valitetaan kuinka tylsää on.Tai siis ei tylsää vaan mälsää, ahistaa, vituttaa, kiristää ja on pata jumissa kun ei oo mitään kiinnostavaa hommaa. Ainut viikonpäivä jolloin tekemistä on, niin on perjantai jolloin voi huolella vetää velvollisuudesta pää täyteen, koska "mää olin viimevklp selvinpäi niin nyt pitää dokata". Loppuun otetaan vielä karmiva esimerkki siitä, kuinka politiikka ei kiinnosta nykynuoria: Olipa kerran eräs Jäppi-niminen nuorimies, joka sai äänestysoikeuden vuonna 2006. Hiljaa täyttämisen jälkeen Jäppi käytti tunnollisena nuorenamiehenä äänestysvelvollisuutensa ja meni jonain welhoillan jälkeisenä huuruisena krapulasunnuntaina äänestämään. Omaan suosikkiin ei ollut tullut tutustuttua, joten valinta oli tehtävä paikanpäällä. Lopulta valitsin äänestettävän nimen perusteella ja Karhu Veli tuntui parhaalta vaihtoehdolta. Poliittisesti latautunyt Jäppi oli sitä mieltä, että karhuveli oli sopiva eduskuntaan. Ei päässyt Karhu läpi, mutta seuraavana päivänä aamulehdestä luin, että hän oli saanut pirkanmaalta yhden äänen.. siis parempi toki sekin kuin ei yhtään.


Seksuaalisuus
                           Viimeisimpänä, muttei todellakaan vähäisempänä otan käsittelyyn meille niin yhteisöllisesti vieraan, mutta itsenäisesti tutun, eli seksuaalisuuden. Viitisenkymmentävuotta sitten miehet vielä arvostivat naisissa luonnollista kauneutta ja ulkonäköä. Siihen nallin sytyttävään kipinään saattoi riittää jopa vähän tuulessa hulmuttava hame tai heinätöissä pullottava hauis.

Nykyaikoina internetin ansiosta pornoteollisuus on antanut ehkä hieman väärän kuvan seksuaalisuudesta. Joidenkin miesten mielestä nainen ei ole nainen ilman silikonirintoja, botoxihuulia ja Jennifer Lopezmaista ghettobootya. Joidenkin naisten mielestä mies ei ehkä ole mies ilman selkeästi näkyvää sixbackiä ja 30senttimetrin kaapelia. eihän? Hyvä ystävääni, erästä vilppulalaista pornotaitelijaa lainaten "jokainen mies on oman elämänsä mr.lothar"... mutta siinä voi jokainen sitten miettiä kun baarista roudaa sen pubiruusun kämpille ja ei olekaan se sama lipputanko mikä olikin aamulla redtubea selatessa, vaan onkin tyytyminen siihen lehmänhäntään, jonka se vielä baaritiskillä aavistuksen pornotähteä muistuttava daami joutuu nyt kohtaamaan.
                          
Verrattaessa elämää noin 60vuotta sitten ei kioskien lehtihyllyillä ollut kun ehkä joku maaseudun tulevaisuus ja keskisuomalainen. Mitenkäs on nykyään? Saa hitto olla jonkun yliopiston käynyt että osaa nyky-yhteiskunnassa erottaa tavallisen kioskin jostain pornokaupasta. pitkälle katukuvaan ulottuvat mainokset "JALLUN EXTRANUMEROSSA TUPLADVD" saa perhepäivähoitajat halkomaan hiuksiaan. (ja kenties jotain muutakin? mistä minä sitäkään tiiän.)                  
Ennenvanhaan seksuaaliseen kanssakäymiseen riitti mies ja nainen. (Tai sanotaan nyt tasa-arvon nimissä että myös mies ja mies tai nainen ja nainen.) Mutta mitenkäs on nykyään? eihän nuorilla miehillä viisari värähdäkkään ilman banaaninmakuista liukuvoidetta, hierovia geishakuulia ja jotain puhuvaa tekopillua. Kehitys näyttää tarkemmin ajateltuna vaikuttavan myös tähän.

Vielä se päivä koittaa, että minut kloonataan ja rakastun johonkin geenilehmään. voi hyvät hyssykät!

tästä se alkaa

Noniin. Jotkut ihmiset ovat jopa kaipailleet 2000-luvun alkupuolella suhteellisen sekavina aikoina irc-galleriaan väsäämiäni blogeja. Suuren kannustuksen,adressien ja jopa uhkailujen sisuunnuttamana olen päättänyt kaivaa maagisen blogikynäni jälleen esiin ja alkaa kirjoittamaan niin tuttujen,tuntemattomien ja jopa omaa elämääni käsittäviä blogeja. Blogien tarkoituksena ei ole saavuttaa mitään tuksun tai seppo rädyn blogien aikaansaamaa yleisöpalautevyöryä, vaan ihan sekalaiseen viihdekäyttöön. Mua ei oikeestaan kiinnosta vittuakaan kuka tätä lukee. Olen vain huomannut, että opiskelu ammattikorkeakoulussa tuottaa niin paljon vapaa-ajan ongelmia, että mikäs sen mukavempaa kun kirjoittaa.

Menneet kuukaudet:

Niin siinä sitten vaan kävi, että toukokuussa lävähti urheiluhierojan paperit kouraan ja oli ammatti takataskussa. Mitäs hyötyä siitä nyt sitten on? Tulevaisuuden näkymistä kun ei ollut ainakaan mitään käryä niin ainakin se, että työttömäksi jäädessään saisi varmasti jotain työttömyyskorvauksia kun on ammatti <3 Intin jälkeen kun joutu ihan työkkäristä saakka hakemaan elämänsyrjää niin ei paljon lukion oppimäärän suorittaneelle rahaa herunut ja työkokemustakin piti olla vähintään 10kk että sais työttömyyspäivärahaa, niin meikäläisellä oli työkokemusta 9kuukautta ja 20päivää. Ei markan markkaa.

no enivei. Kesä oli kyllä mielenkiintoista aikaa. Toukokuussa kun vielä hiero asiakkaita kuortaneella ja kesäkuussa oli kädet täynnä kuollutta lihaa, kun olin koko kesän atrian logistiikassa töissä 3vuorossa.Muutos oli käsinkosketeltavissa.
Kesäkuun alussa muutin Seinäjoelle, josta tunsin about 3 ihmistä. jos päivässä on 24tuntia, joista 8 on töissä, 8h nukkuu, 2tuntia käy salilla ja 6tuntia on facebookissa, niin voidaan todeta että maugasta on. Viikonloput oli sitten erikseen, mutta senkin aina ties kun pakkas adidaksen retkirepun täynnä iloista mieltä ja parit boxerit ja matkalla vilppulaan soitti pojille, että mitäs keksitään. Ties sitä aina matkalla virtain alkosta hakee sen mäyriksen ja minttuherkun.Muutenkin elämä seinäjoella tuntui kyllä niin kusiselta ainakin lukuisten tapahtumien kautta, jotka vain lujittivat uskoa siitä, että ehkei se ollut aivan meikäläisen paikka. Voinkin tässä listata jokusen tapahtuman.

1) Tapaus uimahalli: Seinäjoella on mahtava uimahalli, jossa on kuntosalitkin samassa mestassa. Kerran otin kertamaksulla salikerran ja uimisen päälle. No olin siinä reenini reeninyt ja menin alakertaan suihkuun, josta oli tarkoitus mennä uimaan. Olin siinä miesten puolella normaalisti pesemässä itseäni suihkussa, kun joku mun ikänen siivoojanainen sieltä kävelee vastaan. Meikäläinen siinä kello paljaana ja hän vain katsoo silmiin, kelloon,silmiin ja jatkaa matkaa.MITÄ IHMETTÄ? on siinä ammatinvalinta ollut varmasti perusteltua. jokatapauksessa lähdin oitis meneen koko paikasta ja totesin mielessäni, että tämä siivooja oli se, kuka tappiolle jäi. minulla ei ollut kuin voitettavaa.

2)Tapaus parkkipaikka: Olin suorittamassa kesäkuussa erään paikallisen automarketin myymälässä ostoksiani ja tulin kaupasta ulos. kaivoin siinä audin avaimia kun huomasin, että eräs vähemmistöön kuuluva kansalainen juuri kokeilee olenko muistanut lukita autoni ovet. kysyin häneltä "mitäs meinasit sieltä viedä" johon hän vastasi tylyn kylmästi "EN MITÄÄN" ja jatkoi matkaansa.

3)Tapaus pyöräretki: Ostin seinäjoelle muutettuani todella massiivisen ja miehisyyttä korostavan tähtipyörän. Olin eräänä kauniina kesäpäivänä pyöräilemässä, kun huomasin asfatilla kännykän. Pysähdyin ja kurotin sitä nostamaan niin samalla siima kiristyi ja puhelin alkoi liukua kohti ojaa, jonka takana ison männyn suojassa 2kappaletta noin 10v poikaa nauraa ja osottaa mua sormella.En olekaan hetkeen ollut niin punainen.

4) Tapaus kuntosalikortti: Olin ensikertaa ostamassa itselleni kuntosalikorttia paikalliselle kuntosalille, kun minua palveli käytökseltään hieman jorma uotista muistuttava herrasmies. Hän kysyi olenko jo täyttänyt 18vuotta, johon vastasin, että "juuri täytin 22" Siihen tämä vastasi "SIIS VITTU SÄ OOT HYVIN SÄILYNY" ja katsoi mua päästä varpaisiin. Ei hyvänen aika...
Tapauksia on kyllä monia muitakin, mutta kerroin loput vaikka santa fe:ssä.

Tuli muuten tosiaan tosta lukiosta tulikin mieleen kun jäi aikanaan se valkolakkikin saamatta kun jäi se enkku pisteestä vajaa A. Siihen päälle vielä kun kompensaatiopisteet jäi 1pisteen päähän niin ei kai toi lukio ollu ihan meikäläisen paikka. Ei oikeen lottonumerot osunu. Silloin saattoi jopa tuntua siltä, että se leidi fortuna ei pelkästään kääntänyt selkäänsä, vaan näytti ihan persettään.

Syksyn jo hiipiessä esiin alko kuitenkin melkonen tapahtumasarja. Hain puolivaloilla ammattikorkeakoulun jälkihaussa tekniikan ja liikenteenalalle seinäjoelle,kotkaan ja vaasaan. Erilaisten vääntöjen ja kääntöjen kautta päädyin vaasaan ja mikäs sen juhlavampaa kun se, että Vilppulalaisen vapaa-ottelun tulevaisuuden lupaus Peke pääs samalle luokalle. Itse sain tietää torstaina ja peke perjantaina, että koulu alkaa maanantaina.

Ensimmäinen viikko asuttiin Maken luona tilavassa, mutta sitäkin hienommassa 30neliön yksiössä. Siinä kun 10neliöö mieheen asuttiin, niin ei se aivan pelkkää ruusuillatanssimista ollu, koska se oli myös juhlaa.
Kyseisen viikon lopussa saatiinkin sitten vihdoin kolmio pahamaineisesta verkkokadun ghetosta. Verkkokatuhan on todella siisti mesta asua. Viimeviikolla Poliisit oli pihassa vain noin viikon jokatoisena päivänä. Eilen tullessani kotiin joku maastohousuihin ja lenkkareihin sonnustautunut herrasmies kusi meidän alaoveen. Hän sanoi minulle "juoppo mikä juoppo, mutta minä kusen" vastasin vain että "anna mennä" ja jatkoin kusivirran yläpuolelta matkaani kuivemmille vesille.

Meneillä oleva viikko lupaakin todellista opiskelijan kulta-aikaa, kun keskiviikkona olis Vaasa by night ja torstaina Ast in-risteily. Jälkimmäisestä onkin luvassa todellinen shokki, sillä osallistujalistojen perusteella (ja kuten tekniikan&liikenteen alasta voi jotain päätelläkkin) niin miesvoittoisella porukalla mennään. Siihen kun lisää vielä Ruotsinlaivan, niin huhhuh.. Tavoitteena on pysyä neitsyenä ja vähän kattella ettei toi peke kauheesti kohella noiden keppiensä kanssa.

Tulevat kuukaudet:
Kone-ja tuotantotekniikan opinnot on siis saatu hyvin käyntiin ja elämä vaasassa muutenkin tuntuu mukavalta. Ensimmäisenä päivänä meille näytettiin kalvolta erilaisia tilastoja vaasasta, niin silmiinpistävää oli se, että 1/5 ihmisistä ovat korkeakouluopiskelijoita. Lisäksi 25% ihmisistä puhuvat Ruotsia. Siinä on pari kertaa Vilppulan veijarit ollu ihmeissään, kun toisen kotimaisen kielemme kanssa on jouduttu tekemisiin. No kaikkeen tottuu, paitsi jääpuikkoon perseessä.
Tulevat 6viikkoa lupaa myös kovia aikoja, sillä koska kämppiksellä on kepit, niin se vaatii myös minulta suuria uhrauksia. Otetaan huomioon, että peke ei tällähetkellä juuri muuhun pysty kun pukemaan boxerit, pesemään hampaat ja käymään facebookissa. Kaiken muun hoidan minä. Vaikka peke onkin vapaaottelumiehiä ja itse vain väsynyt ex-kiekkoilija, niin etu on minulla, sillä yhdellä jalalla mies ei kykene puolustamaan itseään. Aionkin laatia taloon järjestysssäännöt, joiden perusteella se tiskaa,siivoaa ja pyykkää, kumpi häviää joka ilta järjestettävät karhukävelyt ja korkeushyppykisat. On muuten tosi sekin, ettei nämä nykyajan opintotuet kyllä riitä mihinkään. Onneksi on sentään veikkaus.fi ja se, että siellä työskentelevät ihmiset osaavat lyödä tuollaisia kertoimia pitkäänvetoon.

Sellaista. Tajusin juuri kirjoittaessani, että tämähän on varsin hyvä syy ostaa pullo punaviiniä. Silloin tekstiä varmaan tulee suuremmalla tunteella ja levottomuudella. Ensikerralla saatan ehkä ottaa jo kantaa johonkin yhteiskuntapoliittiseen aiheeseen, tai vastaavaan. Jokatapauksessa sen lupaan etten ainakaan itsestäni kerro näin paljoa.