Ennakkoluuloja vai tosiasioita?

Suurin osa ihmisen ajatuksista vieraista asioista pohjautuvat ennakkoluuloihin. Joissakin tietolähteissä ennakkoluulot yhdistetään jopa rasismiin. Vanha viisaushan on, että"jos et tunne, älä tuomitse."
Olen pitkään pohtinut erilaisten ennakkoluulojen syntyä. Suurin osa niistä on täysin hölynpölyä, mutta on joukossa myös sellaisia joista ei mielestäni voi tinkiä. Tähän blogiin olen kerännyt tiettyjä ajatuksia ihmistyypeistä ja asioista, jotka ovat kaikkialla samoja. Olit sitten idässä tai lännessä.



Sijalla 5: Hirvenmetsästys.

- Hirvenmetsästyshän on etenkin Suomessa ollut jo pitkään jopa kansanperinne. Mutta mitä siitä tulee mieleen ihmiselle, joka ei ole kertaakaan ollut metsästysretkellä mukana? No tietenkin.. Hirvimetsästyksen perinteisiin kuuluu tietenkin kaatoryypyt jotka ovat ennakkoluulojeni mukaan koko homman ydin. Ei ole mitään parempaa selitystä vaimolle syysviikonloppuna kun, että "Lähdetään hirviporukan kanssa metsälle" Mukaan lähtee anttilan kuvastosta tilattu armeijan vanha maastopuku, tokmanin alelaarista ostettu punainen lippis(jossa lukee joku hauska teksti kuten saalistaja, passimies, tarkka-ampuja yms),kumisaappaat, ase ja tietenkin pullollinen jaloviinaa jos vaikka sattuu osumaan. Kun auton takavalot katoavat vaimon näkyvistä niin ensimmäinen jahtihuikka on otettu.

Loppupeleissä aivan sama saako sitä hirveä kaadettua vai ei. Nimittäin pakastin on jo täynnä edellisvuosilta pakastettua hirvenlihaa. Ei ole vain ehditty syömään. Myöskään sukulaiset,ystävät tai tuttavat eivät suostu enää lihaa ottamaan vastaan, koska ovat kuulemma allergisia hirvelle...

Hirvenmetsästys käy yhä haastavammaksi vuosi vuodelta tiukennettujen kaatolupien ja muiden lainsäädäntöjen takia. Mutta yksi asetus pysyy samana: Viinaa saa toki juoda niin paljon kun pystyy.

Omassa suvussani metsästysperinteet ovat aina olleet korkealla. Isäni ja Isoisäni ovat olleet ahkeria metsämiehiä. Huhun mukaan olisinkin saanut montakin asetta ja hyviä kaatovinkkejä jos olis joskus kiinnostanut edes tippaakaan uhrata kaikki syksyiset vapaa-aikani samoiluun metsässä tuhannen tuubassa pyssy olalla.

Eniten hirvenmetsästyksessä minua "huvittaa" kaikki otsikot joita uutisissa tulee vuosittain hirvimetsästykseen liittyen.. parhaimpiin luen edelleen ne, joissa mies ampui metson, kun luuli kumpareen takaa liikkuneen hahmon olevan hirvi.. Ei siinä mitään. Tänä syksynä oli tapaus jossa mies ampui metsästyskaveriaan reiteen kun luuli sitä hirveksi. Mutta kysynkin, että kuinka montako kaatohuikkaa saa ottaa, jos menee kaveri ja hirvi sekaisin?


Sijalla 4: Naispuoliset opettajat.

Itselläni on menossa parhaillaan 15lukuvuosi koulun penkissä. Olen nähnyt jaa kuullut monestakin naispuolisesta opettajasta. Mutta kaksi tapausta on olemassa, jotka eivät voi muuttua ehkä koskaan.
Naispuoliset liikunnanopettajat.. Kello on aamulla 8 ja liikuntatunti alkaa. Koko luokka on puoliunessa saanut itsensä raavittua urheilukentälle pelaamaan milloin mitäkin. Ketään ei juuri kiinnosta, paitsi yhtä! Opettajaa.

Naispuoliset liikunnanopettajat ovat ennakkoluulojeni mukaan aina 28-45 vuotiaita hoikkia, lyhythiuksisia energiapakkauksia jotka ovat 24tuntia vuorokaudesta 150sykkeellä liikkuvia turbojäniksiä. Voisi tosiaan luulla että he syövät aamupalaksi efedriiniä, ekstaasia ja muuta piristävää. Ei sellaista energiaa ja positiivisuutta voi saada mistään. Miten joku jaksaa kävellä loikkien armoton hymy päällä ihan aina. Voiko olla niin, ettei naispuolisia liikunnanopettajia vituta koskaan ikinä yhtään mikään? Ei se energia pelkästään koulussa näy, vaan kun he tulevat vapaa-ajallakin kaupassa vastaan niin sama energisyys jatkuu. En voi käsittää.

Jos kerrot joutuvasi jättämään tenniksen väliin kuukautiskipujen takia, et pysty pelaamaan lentopalloa kun on tenniskyynerpää tai unohdit uikkarit kotiin ja joudut uimaan uintitestin farkut jalassa niin aina saat vastaukseksi "hahahaha hihihihih hohhohooh hehehehe no ei se kuule mitään!!!!!! hahaha :)) tosi kiva että oot kuitenkin mukana!!! TSEMI TSEMII!!!!!!" -Ei helevetti...

Toinen naispuolisiin opettajiin liittyvä ennakkoluulo on tietenkin englanninopettajat. He kuuluvat samaan ikähaitariin kuin liikunnanopettajat. Mutta se mikä heistä tekee erilaisen on se, että toinen toisensa jälkeen he ovat aina aivan kyrpä otassa. Jos on kotitehtävät tekemättä niin rangaistus on tiedossa. Tunneilla ollaan kokoajan varpaillaan pieni pelko perseessä että milloin se kysyy jotain todella pahaa. Yksikin vitsi tai huumoripläjäys tunnilla, niin opettaja räjähtää raivoon aivan välittömästi. Vaikka maailmankieli onkin, niin aiheuttaako se sitten noin suuren kyrvän otsaan jos sitä joutuu opettamaan? En voi käsittää.



Sijalla 3: Jääkiekkojoukkueen huoltajat.

Jääkiekkojoukkueen huoltaja on yleensä koko organisaation vanhin ihminen. Huoltajan nimi on yleensä joku Pena, Hartsa, Timppa, Jope tai vastaava etunimestä väännetty lempinimi. Nohevimmat jääkiekkojoukkueen huoltajat ovat tietenkin varustettu ajokortilla, joka oikeuttaa ajamaan myös linja-autoa. Siksi he toimivat vieraspelimatkoilla myös kuskin roolissa. Jos vieraspelimatka starttaa viikonloppuna suhteellisen aikaisin, niin huoltajat haisevat aina vanhalle viinalle. Mutta heidät voi huoletta laittaa bussin rattiin, koska ei heillä ole koskaan promilleja veressä. Varmasti siksi koska heidän kaikkien maksan tilalla on enää musta jääkiekkoa muistuttava elin.

Yksi mielenkiintoinen asia huoltajissa on kaikille sama. Kun katsot joukkuekuvaa vuodelta 1980, 2000 tai 2011 niin he näyttävät aina samalta. Siis aivan samalta. Sama toppatakki, samat mursuviikset ja kenties samat silmälasit. Huoltajat eivät vanhene koskaan. Osa huoltajista on varmasti syntyessäänkin näyttäneet samalta.

Huoltajien varustukseen kuuluu edellämainittujen asioiden lisäksi myös erittäin laaja työkaluarsenaali joka on aina mukana. Voit kesken pelien tai reenien rohjeta kysymään ihan mitä vaan. Heillä on kaikki momenttiavaimet,rälläkät, ruuvimeisselit ja kaikki mahdolliset ruuvikoot aina mukana. Ei ole sellaista kypärää, luistinta tai muuta varustetta jota tämä huoltaja ei osaisi korjata tilanteessa kuin tilanteessa.
Uskoisin, että monet huoltajat ovat olleet terotuskoneen kanssa enemmän tekemisissä kuin oman vaimonsa kanssa...




Sijalla 2: Parturikampaajat.

Parturikampaajia on ennakkoluulojeni mukaan olemassa laajalla ikähaitarilla aina 20vuotiaasta 60vuotiaaseen. Vaikka et olisi lähelläkään parturikampaamoa, niin voit aina tunnistaa väkijoukosta parturin. Heillä on selvästi normaalista poikkeavat hiukset. Lähempänä 60vuotta olevalla naisellakin voi olla huoletta mustaa, punaista ja vihreää hiusraitaa sekaisin, jos vain olet ammatiltasi parturi.

Nuorilla naispartureilla on nykyään lähes poikkeuksetta toinen puolisko päästä ajeltuna kaljuksi, pitkä takatukka ja muutenkin huoliteltu ulkonäkö. Miksikö? No siksi koska lihanleikkaajallakin on aina veitsi mukanaan.

On partureihin liittyvissä ennakkoluuloissa myös muutakin. He nimittäin tietävät ihmisten asioista kaiken. Joskus parturi kysyy "missäs asut" tai "missä olet koulussa". Tämän ratkaisevan vinkin annettuasi saat takuulla kuulla ketä asuu naapurissasi, tai ketä on luokallasi. Hiustenhoidon lisäksi parturit tarjoavat usein myös kattavan paketin lähiseudun ihmisten tekemisistä.

Näin urheiluhierojana olen myös havainnut partureita yhdistävän tekijän. Heidän ryhtinsä. Kun katsoo seisovaa tai istuvaa parturia, niin on helppo huomata rintarangan tai niska/hartiaseudun olleen kovan työnteon orjana. Ryhtivirheet eivät sinänsä kiinnosta ketään, mutta on parturi nykyään helppo tunnistaa katukuvasta muutenkin kun hiustensa ansiosta. Jos jonkun bodarin tunnistaa kropastaan, niin miksei myös parturiakin. Jos ihminen näyttää sivusta katsottuna S-kirjaimelta, niin jotain kai pitäis tehdä.
Innokkaimmat bb-fanit saattavat edellämainituista tunnistaa tiettyjä piirteitä esim. bb-suvista?




Sijalla 1: Taksikuskit

Olit sitten kaupungissa kuin kaupungissa, niin aina taksin tilattuasi kuskin paikalla istuu täysin samannäköinen mies. Taksikuskit ovat pukeutuneet kuten romanimiehet. Mustat lakerikengät, suorat housut ja mokkatakki. Hiukset ovat aina sivujakauksella joko kytkimen tai kaasun puolella. Vanhemman kuskin tunnistaa keskikaljusta. Taksikuskit suosivat usein automaattivaihteisia autoja. Ei siksi koska olisi helpompaa ajaa, vaan siksi jotta radiokanavan vaihto, kolikoiden kolisuttaminen nyrkin sisällä tai mahdollinen lähitaistelu humalaisen asiakkaan kanssa olisi helpompaa.

Hyvällä taksikuskilla on vuosien saatossa kehittynyt ns "rallisilmät" jotka helpottaa huomattavasti kahta asiaa: Vasemmalla silmällä havainnoit liikennettä ja oikealla silmällä olet katsekontaksissa taustapeilin kautta takapenkillä istuvan asiakkaan kanssa. Pieni karsastus on siis suuri apu, vaikka se saattaakin aluksi pelottaa joitakin ihmisiä.

Taksikuskit saavat varmasti joka päivä vastata useinkin kysymyksiin "onkos ollu tänään paljon ajoja" "onko oma taksi vai oletko renki" tai "onko ollut liukkaita kelejä näin juhannuksen jälkeen?"
Se ei taksikuskia vituta. He ovat tottuneet toistamaan samoja asioita päivittäin. Nimittäin samojen teiden ajaminen, samojen radiokanavien kertomien vitsien / biisien kuunteleleminen ja sama oksennusten siivoaminen nahkaverhoilusta ovat taksikuskeille tuttua puuhaa. Kertaus on opintojen äiti.

Mitä täällä tapahtuu?

Näin kun kesäloma on kovasti päällänsä ja minulla on sitä kuuluisaa aikaa, niin havaitsin että viimeisin blogimerkintä on tammikuulta. Asiaan on tehtävä välitön korjaus.
Pitkä aika on taas almanakoissa vierähtänyt. Ja paljon on ehtinyt tapahtua niin suomessa, kuin ulkomaillakin. Tämän syyskauden avausblogissa perehdytään menneeseen ja vähän tulevaankin. Mietittyäni blogin aiheita tuli mieleeni vain yksi kysymys. -Mitä vittua?

Mutta sen enempää synkistelemättä voidaankin siirtyä blogin varsinaiseen aiheeseen, joka käsittelee aikaa tammikuu-elokuu näin sivustaseuraajan ja täysin puolueettoman kansalaisen näkökentästä.  Meitä tavallisia kansalaisia on itseasiassa tänäkeväänä / kesänä koeteltu tavallista enemmän.

Kaikki tämä positiivinen ja negatiivinen koettelemushan alkoi 17.4.2011. Eduskuntavaaleissa. Mitäs siitä jäi käteen nyt kun pöly on jo ehtinyt laskeutua? No tietenkin se kuuluisa JYTKY. Ja sen kaikki youtuberemixit. Oli lähes dramaattista seurata facebookista ihmisten reaktiota perussuomalaisten murskajaisiin. Lissut ja Jonnet suunnittelivat jo joukkopakoa johonkin muuhun maahan, kun pelättiin että Suomesta tulee täysin rasistinen ja sisäänpäin kääntynyt maa. Oli ilo huomata Suomalaisnuorten kiinnostus politiikkaa kohtaan.Se kesti yhden illan. Sitten kun vielä myöhemmin vuodesta tulee se pakollinen kansanedustajien palkankorotusuutinen, niin on niitä iltalehden linkkejä ja "kyllä meitä hitsaajia kusetetaan"-kommentteja facebook pullollaan. Kun miettii taas sitä tilannetta omasta päästään. Olet kansanedustaja tai hitsaaja. Sinulle ehdotetaan palkankorotusta. Sanotko kyllä vai ei? Voisiko joku hitsaaja sanoa, että en voi ottaa tätä palkankorotusta vastaan, koska tienaan jo niin paljon. -Ei.

Kun tämä persujen voittoasia lakaistiin maton alle alle päivässä, niin seuraavaksi tapetille nostettiin herra Teuvo Hakkarainen. Siis tämä absolutisti sahuri Viitasaarelta, joka aloitti kansanedustajana lausumalla erilaisia lauselmia maahanmuuttopolitiikasta. Siis juuri niitä termejä käyttäen, joita valitettavan moni meistä käyttää arkikielessään. Ero oli vain se, että koska Hakkarainen teki sen julkisesti ja monet muut vähemmän julkisesti. Siksi hänestä tuli sylkykuppi. Show Hakkarainen huipentui sitten niihin keltaisen lehdistön esittämiin kuviin, joissa absolutistiksi tunnustautunut herra tanssi paikallisessa baarissa pöydällä, tarjosi ryyppykierroksia ja ajelutti kavereitaan taksilla. No mitäpä sitä meikäläinenkään tekisi jos pääsis eduskuntaan ja alkais saamaan semmosta 10000€/kk liksaa. No varmasti tanssisin welhon pöydällä ilman paitaa, laittaisin 3-4 taksia ajeleen mäntän ja vilppulan väliä ja tarjoilisin juomia. Onhan se nyt sanomattakin selvää, että Hakkaraiseen kohdistunut nälvintä johtuu kateudesta. Jokaisen meidän sisällä asuu pieni Teuvo.


Ei ehditty edes kesäkuulle kun Suomalaiset saivat seuraavan nitropurkin avaavan kokemuksensa. Jääkiekon mm-kisat. Kisoistahan Suomi sai 16vuotta odotetun kultaisen mitalin. Puheet suomikiekon tukahduttamisesta nuori-suomen "kaikkipelaa"-systeemillä voidaan siis unohtaa? Onko suomikiekon tulevaisuus turvattu yhden kultamitalin ansiosta? No ei! Suomella oli joukkueessaan 3kpl 90-luvulla syntynyttä pelaajaa. Finaalivastustaja Ruotsilla niitä 9. Ruotsi on meitä edellä jos katsotaan vähän sitä suomilippiksen lippaa pidemmälle. Seuraava 16vuotta menee toivottavasti äkkiä.

Jo ennen mm-kisoja kohahdutti tapaus Jevgeni Artyukhin. Eli tämä kivitalon kokoinen Venäläishyökkääjä, joka europeleissä suomea vastaan laittoi 4 Suomalaista jäähän. Siis perus 1-4 tappelu, josta selvisi vain yksi voittaja, Artyukhin. Häntä yritti käydä kouluttamassa kaikki Koivun Mikosta aina Ruudun Tuomoon ja lopputulos oli aina sama. Suomileijona nuoli jäätä.
Artyukhin kohahdutti myös mm-kisoissa useilla sääntöjen rajamailla olevilla taklauksillaan ja fyysisillä teoillaan. Jos puhutaan ihan perinteisesti roolipelaajista, niin minusta hän oli mm-kisojen onnistunein pelaaja. Häneltä odotettiin nimenomaan sitä hämmentämistä, taklauksia ja vastustajan saamista pois tolaltaan. Siinä hän onnistui täydellisesti. Jopa suomalaismedia oli aivan ällikällä lyöty. Vastustajat häntä vihaavat, mutta oma joukkue rakastaa. Hänhän on venäjälle täysin samanlainen pelaaja kuin esim. Jarkko Ruutu on suomelle. Ruutu vain on puolet heikompi, "Köyhän miehen Petrell".

MM-kisojen jälkeen on sitten käyty melkoista mediamyllyä siitä, että saako suomen pelaajat juhlia mm-voittoa. Suomalaisen juhlakulttuurin tuntien alkoholi kuulunee asiaan. Jos siellä helsinkiä ympäri ajavan bussin katolla pelaajilla oli olvin herkkupalat kädessä, niin miksipäs ei.
Myös Salmelan Anssin mitalin hukkuminen on ollut puheenaiheena. Ihmiset hukkaavat erilaisia esineitä päivittäin. Anssilta nyt vain meni yksi pala kultaa, jossa oli hieno naru mukana.

Jos pienet lapset saavat esikuvistaan huonoa käytöksenmallia, niin sille ei kai voi mitään. Jos näkee pienen pojan harjoittelemassa ilmaveiviä luistelukaukalossa tai saman veijarin juomassa olutta julkisella paikalla vain siksi, koska hän haluaa olla seuraava Granlund. Ei sitä pidä estää. Tie huipulle on kaikille avoin. Jokainen voi valita kuinka se käy parhaiten.
Minä olen ainakin mm-kisojen jälkeen jokaisen olut-tölkin avatessani ajatellut, kuinka minusta tulee seuraava Pasi Nurminen.
..Lisäksi muuten mm-kisoissa nähtiin yksi ilmaveivimaali, etten unohtanu mainita...

MM-kisoista ehdittiin juuri kesän puolelle, kun alkoi todellinen epäonni. Onko monikaan miettinyt kuinka monta julkkisihmistä tämä kesä on vaatinut? Ryan Dunn, Topi Sorsakoski, Amy Winehouse, Mika Myllylä, Harry Holkeri ja sitten vielä tämä norjan tradegia. Tilastot ovat kaameita. R.I.P.

Mutta jotain positiivistakin on kevääseen ja kesään mahtunut. Nimittäin Suomalaisille erittäin rakkaat aiheet, kuten keikoilla ravaaminen,festarit ja muut musiikkijuhlat ovat tänä kesänä mielestäni kokeneet uuden ulottuvuuden. Kun minä olin nuori, niin keikoilla käytiin katsomassa niitä lempparibändejä kuten Apulantaa, PMMP:tä, tiktakkia, egotrippiä ja muita vastaavia, jotka vetivät ne radiohitit tunnissa läpi ja keikka oli siinä ilman sen suurempaa paliiggia.

Mutta kuinkas se on tänäpäivänä? Ainakin kun uutisia seuraa aktiivisesti niin poikkeuksetta Johanna Tukiaisen ja Petri Nygårdin keikat ovat tupatentäynnä, aivan loppuunmyytyjä.

Eli siis Tukiaisen? Tämän kohublondin joka julkaistuaan Kanervan kanssa käydyt tekstailut pääsi suomalaisten vihaamaksi. Kaikkihan häntä haukkuivat ja pilkkasivat. Ei vaan näköjään enää. Hänen häänsäkin lappalaismiehen, Arton kanssa olivat ehkä seuratumpi tapahtuma, kuin esim. Britannian kuninkaallisten häät. Tukiaisen laulutaidoista voidaan olla montaakin eri mieltä. Mielestäni lööppijulkkis-biisi on yksi kovimmista.Tuksun tanssitaidot ovat kansan tiedossa.

Entäs sitten herra Nygård. Mies joka tulee keikoille valtavasta tekopillusta, vetää biisinsä useimmiten playbäkkinä ja ampuu yleisön päälle spermaa muistuttavaa vaahtoa. Lisäksi yläosattomat tanssitytöt ja viinasta,pillusta ja muusta viihteestä esittävät kappaleet luovat tunnelman. Hän on kiistatta tämänhetken Suomen musiikkitaivaan kirkkain tähti. Mutta mikä tekee hänestä niin valtavan suositun? Onkohan ne ne musiikilliset lahjat, vai nämä räväkät musiikin ulkopuoliset teemat, jotka vetoavat etenkin nuoriin? Sen voi jokainen päättää omassa päässään.
Mielestäni tämä olisi helppo testata aivan perinteisellä "kokeella". Jos vaikka seuraavassa kesäillan valssi-ohjelmassa Paula Koivuniemi astelisi parketille isosta jättikyrvästä niin olisi hieno nähdä miten paljon keikoille tulisi väkeä seuraavana suvilauantaina. Lisäksi keikan aikana voisi levittää yleisön päälle jättimäisen immenkalvon. Mutta ei siitä sen enempää...

Asialla on myös se peilikuva. Mitä jos nygård vetäisi seuraavan keikkansa rusetti kaulassa baarijakkaralla istuen ja laulaa-räpäyttäisi biisinsä läpi ilman aurinkolaseja ja tukka kammattun?

Tähän musiikkivallankumoukseen kun vielä lisää levymyynnin. Onhan sekin tietysti kummastuttavaa kuinka edellämainittujen tovereiden lisäksi myös munamiehen, mr. mallorcan ja miksei Marja Tyrninkin levyt myyvät huikeita lukemia. Levykauppojen hyllylle jää pölyttymään vain ne entiset tähdet. Joita vielä minun nuoruudessani kuunneltiin.

Nygårdin ja Tukiaisen takaa on myös nousemassa uusia tähtösiä. Kuten Martina.

Toivon, että kesä ja syksy jatkuu enemmän positiivisimmissa merkeissä. Seuraava jännityksenkohde onkin sitten presidentinvaalit. Pääseekö Diili-Jethro maamme seuraavaksi presidentiksi.

Sitä ennen onkin vielä yleisurheilun mm-kisat Daegussa. Suomalaiset ovat tunnetusti niittäneet mainetta jo ennen kisoja. Ei sillä, että kisoihin on lähdössä kaikkien aikojen pienin joukkue.(koska ne rajat on vaan niin hirveen korkeet.) Vaan nämä surullisenkuuluisat keihäsvalinnat.
Kaikki tietävät mikä siellä nyt on tilanne. Mutta voidaanko olettaa että esim. seuraavien jääkiekon mm-kisojen aikaan Jukka Jalosen julkaistua mm-joukkueensa, niin joku pelaaja alkaa vaatia pääsyä kisoihin. Syitä voisivat olla vaikka se, että on tehnyt europeleissä ja/tai omassa liigassaan enemmän maaleja,syöttöjä tai vaikka rystylämäreitä kuin kisoihin valittu pelaaja?
Tai vaikka seuraava euroviisukarsinta. Voisiko joku laulaja tai bändi vaatia pääsyä kisoihin ohi valitun kisaajan vedoten vaikka parempaan lauluääneen, hienompaan koreografiaan tai vaikka fiksumpaan basistiin?

Niin paljon on kysymyksiä.

Maailmanloppua edeltää Maailmanloppu?

Maailmanloppu tarkoittaa hetkeä, jolloin määritelmästä riippuen joko kaikkeus,maa tai ainakin ihmiskunta tuhoutuu (Lähde. wikipedia). Justiinsa joo. Jo vuosien ajan mediassa ihmisiä on peloteltu tulevalla maailmanlopulla. Lehdet kirjoittelevat,radioäänet kertovat ja sitten vielä joku tulee ja tekee elokuvan kyseisestä aiheesta. Mitä ilmeisemmin ainakin yhdeksi maailmanlopun päiväksi on keksitty 21.12.2012. Viimeviikolla uutisoitiin maailmanlopun alkavan 21.5.2011. Mutta mitä maailmanloppu sitten todellisuudessa tarkoittaa meille tavallisille Pulliaisille? No tietenkin sitä, että viimeisinä hetkinä jokainen haluaa tietysti elää juuri sellaisen loppuelämän kun on suunnitellut. Toinen toteuttaa suuret haaveensa hinnalla millä hyvänsä, toinen taas elää rauhallisesti elämänsä loppuun tai jollain saattaa karata mopo aivan totaalisesti käsistä. Henkilökohtaisesti kuulun tähän viimeiseen porukkaan.
Tässä blogissa otan kantaa siihen, että minkälaista elämä maapallollamme saattaa olla kahtena viimeisenä viikkona. Veikkaan että homma tulee karkailemaan. -Ja todella pahasti.

Lähden liikkeelle miten henkilökohtaisesti eläisin viimeiset kaksi viikkoa ennen maailmanloppua.
Jos kuvitellaan että maailmanloppu tulee juuri tuolloin 21.12, niin uskon että joulukuusta tulee melko vaikea. Silloin ei paljon joululauluja soitella, eikä kuusia koristella.
Ensitöikseni tietenkin ostaisin itselleni aseen. Jokainen ala-asteen discossa sydämensä särkenyt teinihän tietää että ketä vaan ei voi saada, mutta haulikolla saa kenet haluaa. Sekin on myös totta,että jos kolmella satakiloisella vapaaottelijalla palaa käpy aivan täysin humalassa vittuilevalle yksittäiselle Jäppiselle, niin eihän he voi silti mitään tehdä kun Jäppisellä on kädessään katkaistu haulikko. Ase on valtaa. Eikös sodankin voita useimmiten ne, kenellä on parhaat pensselit.
Maailmanlopun viimeisinä hetkinä toteuttaisin sellaisia asioita, joita olen aina halunnut elämässäni tehdä tai saavuttaa.

Ensimmäisenä tietenkin varastaisin junan. Sillä olen aina halunnut ajaa juuri varastetulla junalla. Siinä on vaan jotain niin siistiä mitä ei voi sanoin kuvailla. Eli menisin lähimmälle juna-asemalle ja GTA-tyylisellä taktiikalla nappaisin pendolinon hyppysiini ja lähtisin paiskiin reissua! Mahtavaa.

Toisena unelmanani lähtisin toteuttamaan sen, että esiintyisin suuren rockbändin laulajana suurelle yleisölle. Siispä ottaisin haulikon kainaloon ja mitä ilmeisemmin suunnakseni joko tavastian tai sitten jonkun provinssirockin ja ottaisin ihan normaaliin tapaan shown haltuun. Olis sekin tietenkin näkemisen arvoinen, kun kesken avanged sevenfoldin keikan pellavapää astuis lavalle. "Onks toi Jäppi?" "Juu. On se."

Kolmas unelmani onkin sitten melko haastava toteuttaa. Lähes jokaisen unelmanahan on tietenkin oman perheen perustaminen.Niin minullakin. Mutta mitäs ihmettä? Jos aikaa on 2viikkoa niin siinä ei paljon auta edes keinohedelmöitykset. Lapset (ja tässä tapauksessa myös vaimo) on ilmeisesti adoptoitava. Mitenkäs se periaatteessa sitten tapahtuu? Menenkö katkastun haulikkoni kanssa lähimmän päiväkodin pihaan ja valitsen sieltä itselleni perheen. Voi voi! Kuulostaa justiin maailmanlopulta.

Neljäntenä haaveena on tietenkin unelma-ammatti. No lapsena se oli tietenkin jääkiekkoilija.No, menenkö mää täydessä pelivarusteissa katkastu haulikko kädessä kesken philadelphia - montreal ottelun kaukaloon. Pannaan mies kentälle. Ei.
Saattaa olla että vastaavissa tilanteissa meikäläisen unelmat on tehty särkyviksi.

Mutta mikäs mahtaa olla tilanne sitten ihan yhteiskuntatasolla viimeisinä kahtena viikkoina ennen maailmanloppua. Jotenkin tuntuu, että ei kovin häävi. Voidaanko kuvitella että kaikki ihmiset alkavat elää ihan miten sattuu. Esimerkiksi kun soittaa onnettomuuspaikalle ambulanssin paikalle, niin ensihoitajat ja ambulanssilääkäri alkavat viiltelemään lisää haavoja onnettomuudessa loukkaantuneisiin? Eihän millään ole enää mitään väliä. Kohta on lähtö jokaisella kuitenkin edessään.

Tai mitä jos soittaa esim. grillille tappelun vuoksi poliisit paikalle. Poliisit kyllä tulevat mutta he todennäköisesti sakkojen kirjaamisen sijaan hakkaavat molemmat tekijät. Muutenkin poliiseilla vois karkailla oikeen urakalla. Viimeisenä kahtena viikkona olis kova, kun he vain mittailisivat kuka kiihdyttää kovimman vauhdin ennen asemanmutkaa. Tai kuka ajaa autoa parhaiten kännissä.
Täytyy sanoa, että olis sekin nyt siistiä kun soittais palokunnan palopaikalle ja he tulisivat heittämään lisää bensaa liekkeihin! Mitäs väliä silläkään olis..
Entäs jos menis maailmanlopun kahtena viimeisinä viikkoina baariin. Olisko siellä sitten silleen, että portsarit ja ravintolan työntekijät olisivat eniten päissään. Seuraavaksi siellä lattialla konttaisivat oksennuksessa paikallinen pastori ja aa-kerholaiset.(Tietysti jossainpäin Suomea tällainen tilanne saattaa olla jo nykypäivänäkin. Onko se jopa enne maailmanlopusta?) Järjestystä baareissa pitäisivät yllä ne ennen paikan pahimpina deekuina tunnetut herrat ja rouvat. Minkähänlaista mahtaisikaan olla shoppailu. Tuskin kovin haastavaa, sillä samalla tavalla kauppakeskuksien vartijat sulloisivat tavaraa reppuihinsa kuin jokainen pissiskin tekisi. Vähän coolia kuitenkin kulkee merkkivaatteissa viimeiset 2viikkoa.
Jos joku sarjamurhaaja tappaisi suuren määrän ihmisiä.Olisiko sekin sitten niin, että päiviteltäisiin että miksei kyseinen kaveri ollut vuosina 1930-1940 raatteentiellä taistelemassa. Hän olis ollu kova jätkä silloin.

Mutta jos maailmanloppua edeltävinä hetkinä hyvistä tulee pahoja, niin tuleeko silloin myös pahoista hyviä? Menisikö joku autojen cd-soittimia kesätöikseen varasteleva nuorisokriminaali todella lähimmästä hifi-kaupasta ostamaan sen pioneerin soittimen? Sen sijaan, että anastaisi sen lähimmästä dx corollasta. Tai lopettavatko alkoholistit todella ryyppäämisen.Paljon on kysymyksiä, mutta vähän on vastauksia. Eihän iltapäivälehtien kansissa voisi enää olla kun ehkä jotain sääennustuksia. Enää nämä otsikot "Mies esiintyi alasti uimahallissa" tai "Suomalainen raiskasi maahanmuuttajan"-tyyliset otsikot myisi enää yhtään..

Mielenkiintoiseksi maailmanloppukeskusteluista tekee sen, että eihän siitä tosissaan puhu ketkään tavikset. Kun kuitenkin väestöön kuuluu niitä Ulla Taalasmaamaisia juoruämmiä. Eihän heitä mistään maailmanlopusta juoruaminen kiinnosta. Heidän suosikkiaiheisiin kuuluu edelleen naapureiden ja muiden tuttujen tekemiset. Olis se vaikea kuvitella kun kaksi rouvaa kohtaisi kadulla ja keskustelu alkaisikin "Et kuule usko mitä mää kuulin eilen pesutuvassa.. Maailmanloppu tulee joulukuussa...niii-in.. Lupaathan kertoa kenellekkään..."