Olen pitkään pohtinut erilaisten ennakkoluulojen syntyä. Suurin osa niistä on täysin hölynpölyä, mutta on joukossa myös sellaisia joista ei mielestäni voi tinkiä. Tähän blogiin olen kerännyt tiettyjä ajatuksia ihmistyypeistä ja asioista, jotka ovat kaikkialla samoja. Olit sitten idässä tai lännessä.
Sijalla 5: Hirvenmetsästys.
- Hirvenmetsästyshän on etenkin Suomessa ollut jo pitkään jopa kansanperinne. Mutta mitä siitä tulee mieleen ihmiselle, joka ei ole kertaakaan ollut metsästysretkellä mukana? No tietenkin.. Hirvimetsästyksen perinteisiin kuuluu tietenkin kaatoryypyt jotka ovat ennakkoluulojeni mukaan koko homman ydin. Ei ole mitään parempaa selitystä vaimolle syysviikonloppuna kun, että "Lähdetään hirviporukan kanssa metsälle" Mukaan lähtee anttilan kuvastosta tilattu armeijan vanha maastopuku, tokmanin alelaarista ostettu punainen lippis(jossa lukee joku hauska teksti kuten saalistaja, passimies, tarkka-ampuja yms),kumisaappaat, ase ja tietenkin pullollinen jaloviinaa jos vaikka sattuu osumaan. Kun auton takavalot katoavat vaimon näkyvistä niin ensimmäinen jahtihuikka on otettu.
Loppupeleissä aivan sama saako sitä hirveä kaadettua vai ei. Nimittäin pakastin on jo täynnä edellisvuosilta pakastettua hirvenlihaa. Ei ole vain ehditty syömään. Myöskään sukulaiset,ystävät tai tuttavat eivät suostu enää lihaa ottamaan vastaan, koska ovat kuulemma allergisia hirvelle...
Hirvenmetsästys käy yhä haastavammaksi vuosi vuodelta tiukennettujen kaatolupien ja muiden lainsäädäntöjen takia. Mutta yksi asetus pysyy samana: Viinaa saa toki juoda niin paljon kun pystyy.
Omassa suvussani metsästysperinteet ovat aina olleet korkealla. Isäni ja Isoisäni ovat olleet ahkeria metsämiehiä. Huhun mukaan olisinkin saanut montakin asetta ja hyviä kaatovinkkejä jos olis joskus kiinnostanut edes tippaakaan uhrata kaikki syksyiset vapaa-aikani samoiluun metsässä tuhannen tuubassa pyssy olalla.
Eniten hirvenmetsästyksessä minua "huvittaa" kaikki otsikot joita uutisissa tulee vuosittain hirvimetsästykseen liittyen.. parhaimpiin luen edelleen ne, joissa mies ampui metson, kun luuli kumpareen takaa liikkuneen hahmon olevan hirvi.. Ei siinä mitään. Tänä syksynä oli tapaus jossa mies ampui metsästyskaveriaan reiteen kun luuli sitä hirveksi. Mutta kysynkin, että kuinka montako kaatohuikkaa saa ottaa, jos menee kaveri ja hirvi sekaisin?
Sijalla 4: Naispuoliset opettajat.
Itselläni on menossa parhaillaan 15lukuvuosi koulun penkissä. Olen nähnyt jaa kuullut monestakin naispuolisesta opettajasta. Mutta kaksi tapausta on olemassa, jotka eivät voi muuttua ehkä koskaan.
Naispuoliset liikunnanopettajat.. Kello on aamulla 8 ja liikuntatunti alkaa. Koko luokka on puoliunessa saanut itsensä raavittua urheilukentälle pelaamaan milloin mitäkin. Ketään ei juuri kiinnosta, paitsi yhtä! Opettajaa.
Naispuoliset liikunnanopettajat ovat ennakkoluulojeni mukaan aina 28-45 vuotiaita hoikkia, lyhythiuksisia energiapakkauksia jotka ovat 24tuntia vuorokaudesta 150sykkeellä liikkuvia turbojäniksiä. Voisi tosiaan luulla että he syövät aamupalaksi efedriiniä, ekstaasia ja muuta piristävää. Ei sellaista energiaa ja positiivisuutta voi saada mistään. Miten joku jaksaa kävellä loikkien armoton hymy päällä ihan aina. Voiko olla niin, ettei naispuolisia liikunnanopettajia vituta koskaan ikinä yhtään mikään? Ei se energia pelkästään koulussa näy, vaan kun he tulevat vapaa-ajallakin kaupassa vastaan niin sama energisyys jatkuu. En voi käsittää.
Jos kerrot joutuvasi jättämään tenniksen väliin kuukautiskipujen takia, et pysty pelaamaan lentopalloa kun on tenniskyynerpää tai unohdit uikkarit kotiin ja joudut uimaan uintitestin farkut jalassa niin aina saat vastaukseksi "hahahaha hihihihih hohhohooh hehehehe no ei se kuule mitään!!!!!! hahaha :)) tosi kiva että oot kuitenkin mukana!!! TSEMI TSEMII!!!!!!" -Ei helevetti...
Toinen naispuolisiin opettajiin liittyvä ennakkoluulo on tietenkin englanninopettajat. He kuuluvat samaan ikähaitariin kuin liikunnanopettajat. Mutta se mikä heistä tekee erilaisen on se, että toinen toisensa jälkeen he ovat aina aivan kyrpä otassa. Jos on kotitehtävät tekemättä niin rangaistus on tiedossa. Tunneilla ollaan kokoajan varpaillaan pieni pelko perseessä että milloin se kysyy jotain todella pahaa. Yksikin vitsi tai huumoripläjäys tunnilla, niin opettaja räjähtää raivoon aivan välittömästi. Vaikka maailmankieli onkin, niin aiheuttaako se sitten noin suuren kyrvän otsaan jos sitä joutuu opettamaan? En voi käsittää.
Sijalla 3: Jääkiekkojoukkueen huoltajat.
Jääkiekkojoukkueen huoltaja on yleensä koko organisaation vanhin ihminen. Huoltajan nimi on yleensä joku Pena, Hartsa, Timppa, Jope tai vastaava etunimestä väännetty lempinimi. Nohevimmat jääkiekkojoukkueen huoltajat ovat tietenkin varustettu ajokortilla, joka oikeuttaa ajamaan myös linja-autoa. Siksi he toimivat vieraspelimatkoilla myös kuskin roolissa. Jos vieraspelimatka starttaa viikonloppuna suhteellisen aikaisin, niin huoltajat haisevat aina vanhalle viinalle. Mutta heidät voi huoletta laittaa bussin rattiin, koska ei heillä ole koskaan promilleja veressä. Varmasti siksi koska heidän kaikkien maksan tilalla on enää musta jääkiekkoa muistuttava elin.
Yksi mielenkiintoinen asia huoltajissa on kaikille sama. Kun katsot joukkuekuvaa vuodelta 1980, 2000 tai 2011 niin he näyttävät aina samalta. Siis aivan samalta. Sama toppatakki, samat mursuviikset ja kenties samat silmälasit. Huoltajat eivät vanhene koskaan. Osa huoltajista on varmasti syntyessäänkin näyttäneet samalta.
Huoltajien varustukseen kuuluu edellämainittujen asioiden lisäksi myös erittäin laaja työkaluarsenaali joka on aina mukana. Voit kesken pelien tai reenien rohjeta kysymään ihan mitä vaan. Heillä on kaikki momenttiavaimet,rälläkät, ruuvimeisselit ja kaikki mahdolliset ruuvikoot aina mukana. Ei ole sellaista kypärää, luistinta tai muuta varustetta jota tämä huoltaja ei osaisi korjata tilanteessa kuin tilanteessa.
Uskoisin, että monet huoltajat ovat olleet terotuskoneen kanssa enemmän tekemisissä kuin oman vaimonsa kanssa...
Sijalla 2: Parturikampaajat.
Parturikampaajia on ennakkoluulojeni mukaan olemassa laajalla ikähaitarilla aina 20vuotiaasta 60vuotiaaseen. Vaikka et olisi lähelläkään parturikampaamoa, niin voit aina tunnistaa väkijoukosta parturin. Heillä on selvästi normaalista poikkeavat hiukset. Lähempänä 60vuotta olevalla naisellakin voi olla huoletta mustaa, punaista ja vihreää hiusraitaa sekaisin, jos vain olet ammatiltasi parturi.
Nuorilla naispartureilla on nykyään lähes poikkeuksetta toinen puolisko päästä ajeltuna kaljuksi, pitkä takatukka ja muutenkin huoliteltu ulkonäkö. Miksikö? No siksi koska lihanleikkaajallakin on aina veitsi mukanaan.
On partureihin liittyvissä ennakkoluuloissa myös muutakin. He nimittäin tietävät ihmisten asioista kaiken. Joskus parturi kysyy "missäs asut" tai "missä olet koulussa". Tämän ratkaisevan vinkin annettuasi saat takuulla kuulla ketä asuu naapurissasi, tai ketä on luokallasi. Hiustenhoidon lisäksi parturit tarjoavat usein myös kattavan paketin lähiseudun ihmisten tekemisistä.
Näin urheiluhierojana olen myös havainnut partureita yhdistävän tekijän. Heidän ryhtinsä. Kun katsoo seisovaa tai istuvaa parturia, niin on helppo huomata rintarangan tai niska/hartiaseudun olleen kovan työnteon orjana. Ryhtivirheet eivät sinänsä kiinnosta ketään, mutta on parturi nykyään helppo tunnistaa katukuvasta muutenkin kun hiustensa ansiosta. Jos jonkun bodarin tunnistaa kropastaan, niin miksei myös parturiakin. Jos ihminen näyttää sivusta katsottuna S-kirjaimelta, niin jotain kai pitäis tehdä.
Innokkaimmat bb-fanit saattavat edellämainituista tunnistaa tiettyjä piirteitä esim. bb-suvista?
Sijalla 1: Taksikuskit
Olit sitten kaupungissa kuin kaupungissa, niin aina taksin tilattuasi kuskin paikalla istuu täysin samannäköinen mies. Taksikuskit ovat pukeutuneet kuten romanimiehet. Mustat lakerikengät, suorat housut ja mokkatakki. Hiukset ovat aina sivujakauksella joko kytkimen tai kaasun puolella. Vanhemman kuskin tunnistaa keskikaljusta. Taksikuskit suosivat usein automaattivaihteisia autoja. Ei siksi koska olisi helpompaa ajaa, vaan siksi jotta radiokanavan vaihto, kolikoiden kolisuttaminen nyrkin sisällä tai mahdollinen lähitaistelu humalaisen asiakkaan kanssa olisi helpompaa.
Hyvällä taksikuskilla on vuosien saatossa kehittynyt ns "rallisilmät" jotka helpottaa huomattavasti kahta asiaa: Vasemmalla silmällä havainnoit liikennettä ja oikealla silmällä olet katsekontaksissa taustapeilin kautta takapenkillä istuvan asiakkaan kanssa. Pieni karsastus on siis suuri apu, vaikka se saattaakin aluksi pelottaa joitakin ihmisiä.
Taksikuskit saavat varmasti joka päivä vastata useinkin kysymyksiin "onkos ollu tänään paljon ajoja" "onko oma taksi vai oletko renki" tai "onko ollut liukkaita kelejä näin juhannuksen jälkeen?"
Se ei taksikuskia vituta. He ovat tottuneet toistamaan samoja asioita päivittäin. Nimittäin samojen teiden ajaminen, samojen radiokanavien kertomien vitsien / biisien kuunteleleminen ja sama oksennusten siivoaminen nahkaverhoilusta ovat taksikuskeille tuttua puuhaa. Kertaus on opintojen äiti.
