Näin kun kesäloma on kovasti päällänsä ja minulla on sitä kuuluisaa aikaa, niin havaitsin että viimeisin blogimerkintä on tammikuulta. Asiaan on tehtävä välitön korjaus. Pitkä aika on taas almanakoissa vierähtänyt. Ja paljon on ehtinyt tapahtua niin suomessa, kuin ulkomaillakin. Tämän syyskauden avausblogissa perehdytään menneeseen ja vähän tulevaankin. Mietittyäni blogin aiheita tuli mieleeni vain yksi kysymys. -Mitä vittua?
Mutta sen enempää synkistelemättä voidaankin siirtyä blogin varsinaiseen aiheeseen, joka käsittelee aikaa tammikuu-elokuu näin sivustaseuraajan ja täysin puolueettoman kansalaisen näkökentästä. Meitä tavallisia kansalaisia on itseasiassa tänäkeväänä / kesänä koeteltu tavallista enemmän.
Kaikki tämä positiivinen ja negatiivinen koettelemushan alkoi 17.4.2011. Eduskuntavaaleissa. Mitäs siitä jäi käteen nyt kun pöly on jo ehtinyt laskeutua? No tietenkin se kuuluisa JYTKY. Ja sen kaikki youtuberemixit. Oli lähes dramaattista seurata facebookista ihmisten reaktiota perussuomalaisten murskajaisiin. Lissut ja Jonnet suunnittelivat jo joukkopakoa johonkin muuhun maahan, kun pelättiin että Suomesta tulee täysin rasistinen ja sisäänpäin kääntynyt maa. Oli ilo huomata Suomalaisnuorten kiinnostus politiikkaa kohtaan.Se kesti yhden illan. Sitten kun vielä myöhemmin vuodesta tulee se pakollinen kansanedustajien palkankorotusuutinen, niin on niitä iltalehden linkkejä ja "kyllä meitä hitsaajia kusetetaan"-kommentteja facebook pullollaan. Kun miettii taas sitä tilannetta omasta päästään. Olet kansanedustaja tai hitsaaja. Sinulle ehdotetaan palkankorotusta. Sanotko kyllä vai ei? Voisiko joku hitsaaja sanoa, että en voi ottaa tätä palkankorotusta vastaan, koska tienaan jo niin paljon. -Ei.
Kun tämä persujen voittoasia lakaistiin maton alle alle päivässä, niin seuraavaksi tapetille nostettiin herra Teuvo Hakkarainen. Siis tämä absolutisti sahuri Viitasaarelta, joka aloitti kansanedustajana lausumalla erilaisia lauselmia maahanmuuttopolitiikasta. Siis juuri niitä termejä käyttäen, joita valitettavan moni meistä käyttää arkikielessään. Ero oli vain se, että koska Hakkarainen teki sen julkisesti ja monet muut vähemmän julkisesti. Siksi hänestä tuli sylkykuppi. Show Hakkarainen huipentui sitten niihin keltaisen lehdistön esittämiin kuviin, joissa absolutistiksi tunnustautunut herra tanssi paikallisessa baarissa pöydällä, tarjosi ryyppykierroksia ja ajelutti kavereitaan taksilla. No mitäpä sitä meikäläinenkään tekisi jos pääsis eduskuntaan ja alkais saamaan semmosta 10000€/kk liksaa. No varmasti tanssisin welhon pöydällä ilman paitaa, laittaisin 3-4 taksia ajeleen mäntän ja vilppulan väliä ja tarjoilisin juomia. Onhan se nyt sanomattakin selvää, että Hakkaraiseen kohdistunut nälvintä johtuu kateudesta. Jokaisen meidän sisällä asuu pieni Teuvo.
Ei ehditty edes kesäkuulle kun Suomalaiset saivat seuraavan nitropurkin avaavan kokemuksensa. Jääkiekon mm-kisat. Kisoistahan Suomi sai 16vuotta odotetun kultaisen mitalin. Puheet suomikiekon tukahduttamisesta nuori-suomen "kaikkipelaa"-systeemillä voidaan siis unohtaa? Onko suomikiekon tulevaisuus turvattu yhden kultamitalin ansiosta? No ei! Suomella oli joukkueessaan 3kpl 90-luvulla syntynyttä pelaajaa. Finaalivastustaja Ruotsilla niitä 9. Ruotsi on meitä edellä jos katsotaan vähän sitä suomilippiksen lippaa pidemmälle. Seuraava 16vuotta menee toivottavasti äkkiä.
Jo ennen mm-kisoja kohahdutti tapaus Jevgeni Artyukhin. Eli tämä kivitalon kokoinen Venäläishyökkääjä, joka europeleissä suomea vastaan laittoi 4 Suomalaista jäähän. Siis perus 1-4 tappelu, josta selvisi vain yksi voittaja, Artyukhin. Häntä yritti käydä kouluttamassa kaikki Koivun Mikosta aina Ruudun Tuomoon ja lopputulos oli aina sama. Suomileijona nuoli jäätä.
Artyukhin kohahdutti myös mm-kisoissa useilla sääntöjen rajamailla olevilla taklauksillaan ja fyysisillä teoillaan. Jos puhutaan ihan perinteisesti roolipelaajista, niin minusta hän oli mm-kisojen onnistunein pelaaja. Häneltä odotettiin nimenomaan sitä hämmentämistä, taklauksia ja vastustajan saamista pois tolaltaan. Siinä hän onnistui täydellisesti. Jopa suomalaismedia oli aivan ällikällä lyöty. Vastustajat häntä vihaavat, mutta oma joukkue rakastaa. Hänhän on venäjälle täysin samanlainen pelaaja kuin esim. Jarkko Ruutu on suomelle. Ruutu vain on puolet heikompi, "Köyhän miehen Petrell".
MM-kisojen jälkeen on sitten käyty melkoista mediamyllyä siitä, että saako suomen pelaajat juhlia mm-voittoa. Suomalaisen juhlakulttuurin tuntien alkoholi kuulunee asiaan. Jos siellä helsinkiä ympäri ajavan bussin katolla pelaajilla oli olvin herkkupalat kädessä, niin miksipäs ei.
Myös Salmelan Anssin mitalin hukkuminen on ollut puheenaiheena. Ihmiset hukkaavat erilaisia esineitä päivittäin. Anssilta nyt vain meni yksi pala kultaa, jossa oli hieno naru mukana.
Jos pienet lapset saavat esikuvistaan huonoa käytöksenmallia, niin sille ei kai voi mitään. Jos näkee pienen pojan harjoittelemassa ilmaveiviä luistelukaukalossa tai saman veijarin juomassa olutta julkisella paikalla vain siksi, koska hän haluaa olla seuraava Granlund. Ei sitä pidä estää. Tie huipulle on kaikille avoin. Jokainen voi valita kuinka se käy parhaiten.
Minä olen ainakin mm-kisojen jälkeen jokaisen olut-tölkin avatessani ajatellut, kuinka minusta tulee seuraava Pasi Nurminen.
..Lisäksi muuten mm-kisoissa nähtiin yksi ilmaveivimaali, etten unohtanu mainita...
MM-kisoista ehdittiin juuri kesän puolelle, kun alkoi todellinen epäonni. Onko monikaan miettinyt kuinka monta julkkisihmistä tämä kesä on vaatinut? Ryan Dunn, Topi Sorsakoski, Amy Winehouse, Mika Myllylä, Harry Holkeri ja sitten vielä tämä norjan tradegia. Tilastot ovat kaameita. R.I.P.
Mutta jotain positiivistakin on kevääseen ja kesään mahtunut. Nimittäin Suomalaisille erittäin rakkaat aiheet, kuten keikoilla ravaaminen,festarit ja muut musiikkijuhlat ovat tänä kesänä mielestäni kokeneet uuden ulottuvuuden. Kun minä olin nuori, niin keikoilla käytiin katsomassa niitä lempparibändejä kuten Apulantaa, PMMP:tä, tiktakkia, egotrippiä ja muita vastaavia, jotka vetivät ne radiohitit tunnissa läpi ja keikka oli siinä ilman sen suurempaa paliiggia.
Mutta kuinkas se on tänäpäivänä? Ainakin kun uutisia seuraa aktiivisesti niin poikkeuksetta Johanna Tukiaisen ja Petri Nygårdin keikat ovat tupatentäynnä, aivan loppuunmyytyjä.
Eli siis Tukiaisen? Tämän kohublondin joka julkaistuaan Kanervan kanssa käydyt tekstailut pääsi suomalaisten vihaamaksi. Kaikkihan häntä haukkuivat ja pilkkasivat. Ei vaan näköjään enää. Hänen häänsäkin lappalaismiehen, Arton kanssa olivat ehkä seuratumpi tapahtuma, kuin esim. Britannian kuninkaallisten häät. Tukiaisen laulutaidoista voidaan olla montaakin eri mieltä. Mielestäni lööppijulkkis-biisi on yksi kovimmista.Tuksun tanssitaidot ovat kansan tiedossa.
Entäs sitten herra Nygård. Mies joka tulee keikoille valtavasta tekopillusta, vetää biisinsä useimmiten playbäkkinä ja ampuu yleisön päälle spermaa muistuttavaa vaahtoa. Lisäksi yläosattomat tanssitytöt ja viinasta,pillusta ja muusta viihteestä esittävät kappaleet luovat tunnelman. Hän on kiistatta tämänhetken Suomen musiikkitaivaan kirkkain tähti. Mutta mikä tekee hänestä niin valtavan suositun? Onkohan ne ne musiikilliset lahjat, vai nämä räväkät musiikin ulkopuoliset teemat, jotka vetoavat etenkin nuoriin? Sen voi jokainen päättää omassa päässään.
Mielestäni tämä olisi helppo testata aivan perinteisellä "kokeella". Jos vaikka seuraavassa kesäillan valssi-ohjelmassa Paula Koivuniemi astelisi parketille isosta jättikyrvästä niin olisi hieno nähdä miten paljon keikoille tulisi väkeä seuraavana suvilauantaina. Lisäksi keikan aikana voisi levittää yleisön päälle jättimäisen immenkalvon. Mutta ei siitä sen enempää...
Asialla on myös se peilikuva. Mitä jos nygård vetäisi seuraavan keikkansa rusetti kaulassa baarijakkaralla istuen ja laulaa-räpäyttäisi biisinsä läpi ilman aurinkolaseja ja tukka kammattun?
Tähän musiikkivallankumoukseen kun vielä lisää levymyynnin. Onhan sekin tietysti kummastuttavaa kuinka edellämainittujen tovereiden lisäksi myös munamiehen, mr. mallorcan ja miksei Marja Tyrninkin levyt myyvät huikeita lukemia. Levykauppojen hyllylle jää pölyttymään vain ne entiset tähdet. Joita vielä minun nuoruudessani kuunneltiin.
Nygårdin ja Tukiaisen takaa on myös nousemassa uusia tähtösiä. Kuten Martina.
Toivon, että kesä ja syksy jatkuu enemmän positiivisimmissa merkeissä. Seuraava jännityksenkohde onkin sitten presidentinvaalit. Pääseekö Diili-Jethro maamme seuraavaksi presidentiksi.
Sitä ennen onkin vielä yleisurheilun mm-kisat Daegussa. Suomalaiset ovat tunnetusti niittäneet mainetta jo ennen kisoja. Ei sillä, että kisoihin on lähdössä kaikkien aikojen pienin joukkue.(koska ne rajat on vaan niin hirveen korkeet.) Vaan nämä surullisenkuuluisat keihäsvalinnat.
Kaikki tietävät mikä siellä nyt on tilanne. Mutta voidaanko olettaa että esim. seuraavien jääkiekon mm-kisojen aikaan Jukka Jalosen julkaistua mm-joukkueensa, niin joku pelaaja alkaa vaatia pääsyä kisoihin. Syitä voisivat olla vaikka se, että on tehnyt europeleissä ja/tai omassa liigassaan enemmän maaleja,syöttöjä tai vaikka rystylämäreitä kuin kisoihin valittu pelaaja?
Tai vaikka seuraava euroviisukarsinta. Voisiko joku laulaja tai bändi vaatia pääsyä kisoihin ohi valitun kisaajan vedoten vaikka parempaan lauluääneen, hienompaan koreografiaan tai vaikka fiksumpaan basistiin?
Niin paljon on kysymyksiä.
